Nyt ei enää huimaa ja on ihan jees olo. Kohtapuoliin vois alkaa suunnittelemaan nukkumaanmenoa (kunhan ensin saan iltalääkkeet). On ollut hyvä päivä.
Mitä nyt vähän ottaa päähän kun on niin vitun vaikeaa puhua äidille yhdestä asiasta josta haluaisin puhua. Kun tuntuu että se luulee että mä vaan leikin vaikka olen ihan kuolemanvakavissani. Mutta joo siis, muuten kaikki on kutakuinkin hyvin.
Tai no, ehkä mua vähän myös pelottaa täältä lähteminen jo etukäteen, vaikka se onkin ihan positiivinen juttu sinänsä. Mutta kuten tässä jokin aikaa sitten mainitsin, en oo kovin hyvä muutosten kanssa. En MINKÄÄNLAISTEN. Ellen mä pysty itse vaikuttamaan niihin.