Kyrsii olla täällä kun ei oo mitän tekemistä. Ja silloin kun on niin se on vitun tarkasti valvottua ja etukäteen suunniteltua. Mulla ei ole YHTÄÄN varaa olla spontaani. Tai esimerkiksi nukkua torkkuja, kun saatan nukkua jonkun tärkeän jutun ohi ja sitten tulee hoitsuilta haukut ja kehotus kasvattaa selkärankaa. Koittaisi joskus itse olla masentuneena niin ehkä ymmärtäisi.

Kyrsii olla niin saatanan väsynyt ja vittuuntunut koko ajan. En ihan tosi jaksa. On niin perseestä olla pessimistinen kun ei pohjimmiltaan sitä ole. Kaikki ottaa päähän ja tuntuu ettei saa vitutukseltaan mitään aikaiseksi. En tykkää itsestäni masentuneena, oon vitun ärsyttävä silloin. Eikä tää oo edes sellaista luovaa masennusta.

Kyrsii kun lääkäri ei hoida duuniaan eikä diagnoosi tai lääkitysasiat tai mikään etene yhtään mihinkään suuntaan ja tuntuu että kaikki on jumissa. Ihan kuin olisi joku osaavien ihmisten lakko ja toimivat systeemit olisi purku-uhan alla. Vittu kun mikään ei etene.

Kyrsii kun viikot matelee niin saatanan hitaasti. Tuntuu että sitä viikonloppua ja lomia saisi oottaa vuoden eikä vaivaista viikkoa.

Kyrsii kuin paino ei putoa. Enkö mä muka ole raatanut tarpeeksi?

Voi vittu ihan oikeesti, joskus maailma sais haistaa pitkän paskan. Sori tällainen valitusmerkintä mutta nyt vaan vituttaa. Taidan mennä huomenna juttelemaan mun omahoitajalle ja kyselemään onko sillä lääkärillä millon aikaa, voisko mulle kokeilla jotain toista lääkettä kun tuntuu ettei nykyiset toimi ja että voisinko jossain vaiheessa viikkoa päästä päivälomalle.