Pelottaa että unohdan blogini koneelle auki ja joku hoitohenkilökunnasta näkee sen. Tästä voi saada toisinaan niin väärän kuvan musta. Varsinkin laihdutusaiheisista merkinnöistä. Oon huomannut itsekin miten obsessoituneelta kuulostan niissä joskus. Mutta haluan vaan tätä niin kovasti, enkä luovuta ennen kuin olen pikkuinen. Osaan kyllä lopettaa ajoissa, tiedän sen. Mulla on vaan kovat tavoitteet ja erilainen käsitys kauneudesta kuin ehkä suurimmalla osalla lähipiiristäni. Onko se niin väärin että haluan olla sillä tavalla kaunis joka miellyttää omaa silmääni? Se, ettei esimerkiksi äiti tykkää siitä että luut näkyy vähän ihon läpi, ei tarkoita että se olisi jotenkin väärin. Mä vaan pidän siitä miltä ihmiskroppa näyttää laihana, vaikka vähän alipainoisenakin. Ymmärrän kuitenkin rajuun laihtumiseen liittyvät terveysriskit ja sen, että liika obsessointi vain pahentaa oloa. Olen ollut itsekin siinä tilanteessa että hiukset meinaa tippua päästä, kynnet katkeilee, koko ajan huimaa eikä mikään ruoka pysy sisällä tai vaihtoehtoisesti suostu tulemaan ulos. Mutta nyt mä taas syön, enkä edes tunne niin radikaalisti huonoa omaatuntoa kunhan ruoka on terveellistä enkä syö liikaa. Olen oppinut syömään sen verran mikä tuntuu minusta hyvältä.

En vaan yksinkertaisesti itse ainakaan näe estettä tälle tavoitteelleni, mutta pelkään että muut näkevät ja että jään yksin unelmani kanssa.