Tarvitsen haleja, tarvitsen pusuja, tarvitsen jotain kaunista ja kestävää. Jonkun, jonka vierestä herätä uuteen päivään. Toivoa. Jonkun, joka osaisi sanoa "Rakastan sinua". Jonkun, joka saisi mut vakuuttuneeksi siitä että kaikki voi kääntyä vielä parhain päin.

Olen edelleen ihastunutrakastunut erääseen ihmiseen. M on nimen alkukirjain. Kävin siellä juuri kahvilla. Mulla on mieletön ikävä niitä aikoja kun se asui täällä, me oltiin silloin paljon läheisempiä. Mutta joo, turha toivo tämänkin suhteen. M on varattu ja mä olen ikuinen luuseri josta se tuskin edes pitää. Ainakaan muuten kuin ystävänä. Jos sinäkään.

Mulla on vaan niin uskomattoman tyhjä ja yksinäinen olo.
En ole kenellekään se Maailman Tärkein Ihminen.