Oon syönyt tarpeeksi vähän eikä enää läskiahdista. Oon vähän ihastunutkin (Chris <3). Ja mulla on tosi motivoitunut olo. Huominen on taas liikuntapäivä enkä millään malta odottaa. :) Enkä jaksaisi odottaa sitäkään kun musta tulee pikkuinen, ja osittain kyllä ärsyttääkin se että sitä joutuu tosiaan venailemaan. Mutta uskon että se on sen arvoista. <3

Huonoja puoliakin tästä hetkestä löytyy, kuten esim. se että mulla on ihan tajuttoman kylmä ja vituttaa se kun en oo liikkunut tarpeeksi. Ja sekin, että Chris asuu jossain hevonperseessä. Mutta kyllä nekin järjestyy ennemmin tai myöhemmin. :)