Välillä on ahdistanut aika rankasti välillä kun on ollut kamalan yksinäinen olo ja lämmin sääkin muistutti kesästä ja alkoi melkein itkettää. Ahdistaa kun talvi on tulossa ja vituttaa vähän se että ei oo oikein tarkkaa tietoa muutetaanko me mutsin kanssa takaisin yhteiseen kämppään vai ei, ja jos joo niin milloin. Jotenkin kaikki tuntuu kauheen sekavalta. Haluun asiat järjestykseen. NYT.
Ja ottaa päähän sekin että pitää kölliä tuolla osastolla jotain pari-kolme viikkoa vielä. Huoh.

Mutta siis, oon syönyt noin 1200 kaloria ja kuluttanut n. 700. Eli ihan jees silleen. Tekee kamalasti mieli mussuttaa jotain oikein makeaa ja hiilaripitoista mutta onneksi meillä ei taida edes olla mitään sellaista. :) Söin juuri wokkivihanneksia ja sienikastiketta, oli ihan järjettömän hyvää! (Mutsi on sienikastikevelho).

Haluisin tavallaan muuttaa Helsinkiin, mutta tavallaan taas en. Espoostakaan mä en oikein tiedä haluanko asua ainakaan tällä alueella kun täällä on näitä kukkahattutätejä eikä mitään menoa ja meininkiä. Hyvinkää ois silleen jees mutta siellä ei taida olla keskustan lähellä oikein sellaisia taloja missä ois oma piha ja tälleen. Ja mulla on kauhee ikävä sitä kun on piha. Kerrostalokämpät on ihan perseestä. Äitiiiii....

Aamupaino:  edelleen 75. Pysynyt samana.

Tähän mennessä syöty ja kulutettu:
+628kcal
-516kcal

Espoossa ollaan, vähän väsyneenä mutta ihan hyvällä mielellä. Tänään selvisi että mun pitää istua osastolla vielä ainakin pari viikkoa ja sit katsotaan kotiumista. Mut ei toi pari viikkoa oo kovin paha siihen nähden että jotkut on olleet siellä puoli vuottakkin. Eli juu, en valita. Niin kauan kuin mulla on kuntosali ja viikonloput niin kaikki järjestyy.

Tuli huoneenvaihtokin Sirpan kanssa, siirryin Jennan kanssa samaan huoneeseen. :) Voidaan sitten kikatella siellä ihihi. X)

Aiemmin kirjoittelinkin tästä jo jossain blogissani. Ja nyt shh, olen vakavissani.
Aihe saattaa aiheuttaa joissain ihmisissä melkoisia vastareaktiota mutta olkaa kilttejä ja pitäkää mölyt mahassane. Pikku pääni ei taida vielä ihan kestää niitä, ettekä niillä kuitenkaan saisi muutettua suhtautumistani asiaan.

Olen siis ihmissusi. Ja osittain vampyyri.
Ei. En nyt larppaa tai roolipelaa. Olisi aika pitkä larppi, koska tätä on jatkunut jo 7 vuotta.

Mitä sana "ihmissusi" merkitsee minulle?

 -Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta luonnon, ja erityisesti susien kanssa, ja tuntuu että jotenkin kuulun niiden pariin. Näen unia niistä ja toivon usein että voisin lähteä pitkälle vaellukselle jonnekin luonnon keskelle vain olemaan oma itseni mutta se on vaikeaa näin modernisoituneelle ihmiselle.

-Arvostan perhettäni ja ystäviäni, "laumaani", enkä tulisi toimeen ilman heitä.

-Minulla on jotain susi-/koiramaisia piirteitä kuten herkkä hajuaisti (hassuinta on ehkä se että oikeastaan mikään ei haise pahalta, vain voimakkaalta ja omituiselta ehkä). Hermostun myös kovista äänistä ja metelistä sekä suurista, vieraista ihmisporukoista. En myöskään lähde mielelläni kävelemään kovin aukeille paikoille kuten pellolle, vaan kierrän ne reunoja myöten. Tykkään myös pihveistäni mediumina tai jopa raakana. Liian kypsä liha on...  no, paskaa. Olen joitain kertoja irtautunut ruumiistani meditoidessani tms ja henkiolemukseni on ottanut suden muodon.
Ja päästelen välillä kummallisia ääniä.

Mitä se EI tarkoita:
-En muutu täysikuulla sudeksi (olen silloin tosin herkempi lipsahtamaan ulos kropastani ja näkemään unia susista, sekä helvetin energinen. Ja seuraavan  päivän olo vastaa lievää krapulaa.)
-En satuta ihmisiä mielelläni. Yritän itse asiassa välttää sitä vähän liiallisuuksiinkin asti.
-En ole erityisen pitkäikäinen tms.
-En ole yliluonnollisen voimakas (joskin kuntosaliohjaaja ihmetteli miten mun reisilihakset on vahvistuneet niin nopeasti XD).
-En pukeudu mitenkään "susimaisesti" eikä se muutenkaan näy ulospäin. En hae huomiota. Tahdon vain että läheiseni lukevat tämän ja ymmärtävät mistä on kyse.
-Tämä ei ole oire psyykkisestä sairaudesta. Lääkärini sanoi, että se ei haittaa arkielämääni millään muotoa, eikä se ahdista minua, tai aiheuta riskejä minulle tai muille, sitä ei näin ollen voida luokitella oireeksi esimerkiksi jostakin psykoosisairaudesta. Ja jos joku on vielä eri mieltä, miettikääpä esimerkiksi uskontojen ja psykoosien rajan määritelmää. Eikö sekin ole aika veteen piirretty viiva?

Olen juu yleensä vähän kuin leikkisä koiranpentu. Perkeleesti ajatuksia ja hosumista ja energiaa.

Olen hyväksynyt Suden osaksi itseäni jo 13-vuotiaana, joten ei turhaa kritisointia kiitos. Jos pidätte mua idioottina larppaajana niin olkaa nyt sen verran järkeviä että pidätte suunne kiinni.

Tämä aihe tuli mieleen tästä:

http://www.findance.com/uutiset/16575/raakaan-tekoon-osallistunut-teinitytto-olen-vampyyri-jossa-osa-ihmissutta

Paskin artikkeli ikinä, koska a) ei yhtäkään lähdettä mainittu ja b) heti kun meikäläiset tekee jotain typerää, syytetään koko yhteisöä ja heti kun esimerkiksi joku yksittäinen ihminen tekee jotain typerää, mollataan vain sitä yhtä henkilöä. On ok olla tummaihoinen, on ok olla homo, miksi siis ei ole ok olla ihmissusi tai vampyyri?

En voi toki todistaa mitenkään sitä että olen ihmissusi. En edes itselleni. Ja se onkin vaivannut minua pitkään. Olen kuitenkin kokenut itseni sellaiseksi niin pitkään, että se identiteetti on jo osa minua ja olen sinut sen kanssa, ja olen viime aikoina uskaltanut tuoda sitä puolta enemmän esille. Toivon että siihen suhtauduttaisiin avoimin mielin.

Minussa on myös osa vampyyriä, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. :)

Nyt ei enää huimaa ja on ihan jees olo. Kohtapuoliin vois alkaa suunnittelemaan nukkumaanmenoa (kunhan ensin saan iltalääkkeet). On ollut hyvä päivä.
Mitä nyt vähän ottaa päähän kun on niin vitun vaikeaa puhua äidille yhdestä asiasta josta haluaisin puhua. Kun tuntuu että se luulee että mä vaan leikin vaikka olen ihan kuolemanvakavissani. Mutta joo siis, muuten kaikki on kutakuinkin hyvin.
Tai no, ehkä mua vähän myös pelottaa täältä lähteminen jo etukäteen, vaikka se onkin ihan positiivinen juttu sinänsä. Mutta kuten tässä jokin aikaa sitten mainitsin, en oo kovin hyvä muutosten kanssa. En MINKÄÄNLAISTEN. Ellen mä pysty itse vaikuttamaan niihin.

+1048
-1117

Herranjumala, mä oon kuluttanut tänään paljon. Se kuntosali, puoli tuntia kävelyä, sit uintia ja tunnin verran kävelyä. Mustahan tullut ihan kauhee liikuntamonsteri. :D Ja siis nytkin sitä on vaan kertynyt kun oon päässyt liikkumaan silleen et on seuraa ja vitusti tekemistä muutenkin, ihan tähän päiväohjelmaan kuuluvaakin... Ihan hullua oikeasti. Helppoa se on, kunhan vaan pääsee liikkeelle!

Tuntuu kyllä että oon syönyt himppasen liian vähän tohon kulutustasoon nähden, alkoi kävelyllä vähän heittää päästä samalla tavalla kuin silloin kun olin aliravitumpi. Vois kai sitä ton banaanin vetää. Ei kyllä tee mieli kun haluisin jotain suolaista. Kai mä vaan ootan iltapalaan asti ja vedän sit tuhdisti ruisleipää. :) Juustolla ja kurkulla. Saa sit kuituja, pikkusen kalsiumia ja muuta. Ja vettä pitää juoda kanssa lisää, voi toi huimaus johtua nestehukastakin. Oon juonut vähän huononlaisesti tänään.

Jänskättää kyllä huominen jo nyt sen verran että vähän pelottaa saanko mä yöllä unta ollenkaan. Ensinnäkin pääsen vaa'alle, ja toiseksi mulla on se hoitoneuvottelu ja sitten lounaan jälkeen lomille. Voi pyhä jysäys mikä päivä tulossa.

+946kcal
-845kcal

Uiminen oli tosi jees ja kyllähän siinä kevyelläkin rasituksella paloi kiloklubin mukaan ihan mukavasti kaloreita.
Oon tosi tyytyväinen tän päivän liikkumisiin. :) Ja tän viikon muutenkin, oon pysynyt tosi hyvin suunnitelmissa. Huomenna saa sit nähdä onko paino laskenut, noussut vai pysynyt samana. Toivon että ois pikkuisen laskenut. Ainakin aamulla masu tuntui aika litteältä. Hiton hyvä fiilis. :)

Tää päivä on siis mennyt hyvin. Huomenna ehdin just ja just vetää sen 45 min salirutiinin ja sit pitää tulla takaisin osastolle siihen hoitoneuvotteluun. Sit on lounas ja lähden varmaan lomille. Vai onkohan mun pakko oikeestaan jättää se kuntosali välistä huomenna että ehdin pakata, käydä suihkussa yms. Käyn sit illalla espoossa vaikka lenkillä Susan tai jonkun kanssa. :) Onkohan se kotona et vois pyytää?

Pitäis leikat kai kynnetkin, näillä alkaa olla jo vaikeeta kirjottaakin...

+453kcal
-615kcal

Suunnitelmissa on tänään vielä uintia ja vaikka mitä kivaa.

Juteltiin hoitajan kanssa ja siitäkin jäi tosi hyvä mieli. Vedin salitreenin ihan turbovaihteella (kuuntelin Naruton soundtrackia samalla) ja poljin kuntopyörällä 20min 10min sijaan ja kovemmalla vaihteella kuin yleensä. Oh yeah baby!
Ihan mielettömän hyvä fiilis ja ruokakin oli tosi namia (perunamuusia ja naudanlihakastiketta + salaattia. Aamupalaksi vähän ruispuuroa ja kananmuna). Ihan oikeesti, tää on mahtavaa! :)

Kohta sit uimaan. Jenna ja joku miekkonen lähtee kanssa mukaan. Se uimahalli on kuulema jees, siellä on iso lämmin allas ja kaikkea. Veikkaan etten kauheesti ui niin kuin liikuntamielessä vaan enemmän polskin vaan silleen rennosti. Mut tuleehan siinäkin jotain kulutettua. :) Sinne siis päiväkahvin jälkeen. Voin varmaan hyvällä omallatunnolla syödä pikkupullankin että jaksan uida.

Huomenna on se hoitoneuvottelu, jänskättää vähän jo valmiiksi. Ois ihanaa tietää millon pääsen kotiin. Eihän mulla silleen kiirettä oo mutta häiritsee kun en tiedä mistään mitään niin en voi suunnitellakaan mitään. Niin, tosiaan, olen taas alkanut suunnitella asioita.

Oon ihan vitun kova mimmi!

Mä kysyn itseltäni joka kerta ennen kuin hankin alkoholipitoista juotavaa tai lähden baariin nämä kysymykset.

-Miksi mä haluan juoda?
-Onko viimeisen viikon aikana tapahtunut jotain erityistä? Olenko käsitellyt sitä tarpeeksi perusteellisesti?
-Millainen olo mulla on?
-Haluanko käyttää viinaa jonkin asian unohtamiseen, itseni rohkaisemiseen tai muuhun?

Jos vastaus on että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, tai että en juo sen takia että ahdistaa, niin voin juoda. Ja yksin mun on ihan turhaa juoda, koska silloin se on luultavasti juuri sitä ahdistuksen hukuttamista. Kavereiden tai äidin kanssa kunnon bilettäminen silloin tällöin (viikonloppuisin) on okei. :)

...että mulle on alkanut tulla näitä terveitä kausia paljon useammin nykyisin ja ne on kestäneet pidempään. Silloin alkukesästä olin parikin kuukautta viiltelemättä ja oli ihan hyvä ja energinen olo, ja nyt taas syömisvammailu on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Oon vähän hämilläni mutta tosi iloinen. En mä usko että tätä voi kyllä maniaksikaan silleen luokitella vaikka aika paljon salilla ja muualla ravaankin ja teen koko ajan jotain, että... En mä tiedä, ehkä se on ihan vaan normaalia. Oon pienenä ainakin ollut tosi iloinen ja energinen tyttö ihan perusluonteeltani. Ehkä mulla oli vaan masennusta. Kun en sovi enää oikein epävakaankaan kriteereihin. En ole erityisen kärttyinen. Ailahtelevainen olen, ja teen joskus tyhmiä juttuja. Mutta eikös se kuulu ihan normaalin parikymppisen naisen elämää? Ainakin mulla on nyt ihan normaali olo. Välillä tietty ahdistaa mutta nykyisin osaan pienen tonkimisen jälkeen tajuta mistä se johtuu ja korjata asian tai ainakin lohduttaa itseäni ja ajatella positiivisesti. Olen alkanut puhumaan itselleni lempeämmin. Harhatkin on vähentyneet. Eikä ne ole itse asiassa aikoihin olleet häiritseviä.

Mitä  nyt ne keiju- ja ihmissusi/vampyyrijutut ja muut. Ne nyt on osa mua, mun persoonaa, mun elämää ja jopa mun uskoa. Uskon yliluonnolliseen. Onko se sairasta? Ei mielestäni.
En enää ajattele että joku yrittää myrkyttää minut tai tarkkailee jokaista liikettäni. Olen tajunnut että siinä ei olisi mitään järkeä, olenhan ihan normaali ja kiva tyttö.

En ihastu jokaiseen vastaantulevaan kaveriini enää, ja osaan suhtautua asioihin vähän neutraalimmin. En saa hepuleita ihan pienistä asioista enää. Enkä ole niin kärttyinenkään.

Veikkaan että se alkoholismikausikin johtui vaan patoutuneista tunteista. Niihin aikoihin kun aloin taas ryyppäämään, mä olin juuri eronnut Hanasta. En osannut käsitellä niitä tunteita koska en itsekään tajunnut että se sattui niin.
Joskus kun sellainen huono kausi on alkamassa, saatan miettiä pääni puhki mistä se johtuu. Joskus en edes tajua syytä koska se ei sillä hetkellä tunnu erityisen musertavalta, vaikka vaikuttaakin alitajuisesti käytökseeni todella paljon. Kieltäydyn uskomasta että sellaiset asiat kuin vanhempien avioero tai ero tyttöystävästä voisi vaikuttaa muhun niin paljon. Eli tavallaan skippaan niiden käsittelemisen. Mun pitäisi opetella sisäistämään ne tunteet ja suremaan kunnolla, miettimään asiat puhki ja halki heti alkuunsa... Mutta jotenkin mä en vain osaa. Musta tuntuu ihan vitun hankalalta käsitellä mun tunteita, koska tuntuu ettei niitä välillä edes ole tai että niissä ei ole mitään järkeä. Menen siis ison muutoksen aikana tavallaan henkiseen kipushokkiin mikä vaikeuttaa homman hoitamista pois päiväjärjestyksestä todella paljon.

Ainoa asia mikä mussa on oikeastaan "vikana" on muutosten pelko (en oikeastaan pelkää edes koulua ja niitä ihmisiä, vaan muutosta jota se symboloi). Kai mulle on jäänyt jotain traumoja siitä kun vanhempien avioero tuli ja käytännössä muutin Pasille samaan aikaan. Se oli tosi rankkaa aikaa, mutta enhän mä silloinkaan itse käsittänyt sitä. Muutoksiin mä reagoin huonosti - viiltelemällä, syömishäiriöisellä käyttäytymisellä tai alkoholilla. En oikeastaan mihinkään muuhun. Se pitäisi kai terapiassa tai jossain vatvoa läpi.

Näillä ajatuksilla ja eväillä olisin kyllä ihan valmis kotiutumaan täältä ja jatkamaan tätä elämää jonka olen täällä osastolla saanut hyvin alulle. En usko että siitä on kamalasti vaaraa, kunhan vaan jatkan tätä päivärytmiä ja salilla käymistä, ja käyn tiiviisti terapiassa. Ei se ole niin suuri hyppy että mun psyyke siitä romahtaisi. Ajattelin itse asiassa muuttaa taas saman katon alle äidin kanssa niin olisi joku tukena ja turvana vaikeinakin aikoina, ja vähän katsomassa mun perään.

...Ja miksi mä en tajunnut tätä kaikkea jo vuosi tai pari sitten? Miksi mun piti käydä läpi niin vitun monta romahdusta? Miksi mulla on nyt lukemattomia arpia ja ties mitä?
Voi vittu.
Mitäköhän emotionaaliselle kipushokille voi edes tehdä?
Käydä vaan terapiassa ja jauhaa, jauhaa ja jauhaa kunnes ne tunteet tulee ulos sanojen muodossa?

En enää halua olla sairaan laiha. Haluan näyttää terveeltä, enkä kävelevältä luurangolta. Haluan olla hoikka ja jäntevä, haluan seksikkäät vatsalihakset ja kiinteän pyllyn. En halua työntää ihmisiä pois sairaalla olemuksellani. Sisäinen kipuni on helpottanut, Anan ja Mian kavalasti kuiskivat ja kirkuvat äänet haihtuneet lähes olemattomiin.

En koe peilikuvaani erityisen lihavana vaikka en olekaan tyytyväinen siihen. Mutta kukapa 20-vuotias nainen olisi? Niin kauan kuin syön terveellisesti ja elän täyttä elämää, uskon että kaikki kääntyy parhain päin.

Syöminen ei tunnu vaikealta. Ruoka ei maistu pahvilta, eikä toisaalta kymmeneltä orgasmiltakaan. Ruoka maistuu miltä sen kuuluukin maistua. Tekee välillä mieli herkkuja mutta osaan hallita ne suhteellisen hyvin. Napostelen terveellisiä asioita. En koe syyllisyyttä aterioiden jälkeen.

Koen syyllisyyttä vain jos en liiku. Tulee sellainen olo, että en ole tehnyt kaikkeani tavoitteeni eteen. Tuntuu, että olen ottanut tupakkatauon keskellä taistelua.

Mutta enää en sodi itseni kanssa. Sodin itseni puolesta.

Kunpa voisin kertoa teille miten tämä tapahtui, mutta en itsekään tiedä.
Ehkä se mitä sanon syömishäiriöksi olikin vain myöhäinen murrosikä, tai sitten kaikki tämä on vain yksi heilahdus elämäni polulla. Toivon kuitenkin, että tämä jäisi pysyväksi. Olen kiintynyt lähes normaaliin elämään. Niin kiintynyt, etten suostu päästämään siitä irti.

Aion taistella viimeiseen hengenvetooni.

70kg - Uudet korut lävistyksiin (pienemmät pallot ja lyhyemmät tapit, huulikoruun ehkä joku söpö jalokivitappijuttu, pinkki tai turkoosi <3)
65kg - Mikro tai sauvasekoitin (niin edullinen kuin mahdollista tietty).
60kg - Bikinit ja seksikäs alusvaatesetti <3
(55kg - Toinen huulilävistys, sit mulla ois snakebitet)

Otin nyt siis ihan sellaisia juttuja mitä mä oikeasti TARVITSEN. :) Eli ihan jees juttu. Painon pitäisi pysyä viikon tai pari kyseisessä luvussa eikä heittää kamalasti ylöspäin. On myös ihan ok jos tippuu entisestään, kunhan ei tosiaan isoa vaihtelua tapahdu.
Agh, en jaksa odottaa 70 kiloa. Mulla menee hermot näihin rumiin ja huonosti istuviin koruihin. Pitää sit mennä kyselee Hekalta mikä tohon bridgeen istuis paremmin, ja oisko niillä jotain nättejä tyttömäisiä huulikoruja. :)

Ei salireissua tänään, enkä myöskään laske kaloreita. Kolmelta on sauna ja menen ehkä pulahtamaan joessakin jos se ei ole liian kylmää (mitä vähän epäilen). Tänään mä laiskottelen. <3

Hitto vaan kun tää akne menee koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi. En oikeasti enää tiedä mitä vittua tekisin kun oon pessyt naamani säännöllisesti, kuorinut välillä ja kosteusvoidettakin pariin otteeseen laittanut. Mut ei, ei vittu tuu mitään. Ihan kauheen näköstä. Nyt mulla on rintakehä ja selkäkin ihan kauheessa kunnossa, ihan täynnä pieniä näppyjä.

Herää kysymys... MITEN VITUSSA oon voinut pitää itseäni läskinä ton ekan kuvan aikoihin?



Joo. Siis ihan oikeasti. Äly hoi älä jätä. Vitun Ana. Miksi sä sokaisit mut noin ihanalta kropalta? Haluan ihan vitun pian takaisin tohon painoon, näyttää ihan törkeän hyvältä. :D Eroa tämänhetkiseen on siis 10 kiloa. PERKELE. Mullehan riittäisi tavoitteeksi 60 kiloakin ihan hyvin kun näytän jo 65:ssä noin hyvältä! Ja varsinkin jos kiinteydyn vähäsen ;)

Ei, ihan tosi, oon ihan shokissa.

Kauhee hinku mennä vaa'alle jo huomenna mut taidan odottaa perjantaihin. Tai siis mun pitäisi odottaa. Äh.
No, huomenna siis taas heti aamusta salille treenaamaan niin kauan kuin kroppa kestää ja vähän pidempään.

Vittu mua nyt alkoi ottaa päähän toi hoitajan suhtautuminen tohon äskeiseen nahistelutilanteeseen. Alan nyt viimeistään olla ihan tosi huolissani tästä Suomen mielenterveystyöstä. Yksi toinenkin kärttyperse hoitaja vittuili meille tänään, kun Jennalla kesti pitkään iltapalalla koska sen tee oli kuumaa. "Ei nyt täällä perkele voi näin kauaa istua ja kauheeta showta pitää, menkää pois!" Se "show" oli siis sitä että me naurettiin jollekin vitsille. Ihan oikeesti, mitä ananaksia näillä on perseessään. Ja appelsiineja nenässä. Vittusaatana, hankkis aivot ja empatiaa. Onneks näitä tapauksia ei oo kun tosiaan ne kolme täällä osastolla, loput hoitsut on ihan kivoja. Varsinkin mun omahoitaja. <3
Pitäis ihan oikeesti kirjoittaa potilaspalautetta tänne, tää meininki on välillä niin lapsellista kun tollasia kurppanaamoja pistetään tällaiseen työpaikkaan. Rakennusalalle ne kuuluu eikä mihinkään psykiatriseen sairaalaan. Voi viheltävät vittukarvat.

Tää meininki täällä on kyllä ihan naurettavaa. Potilas a vittuilee potilaalle b. Potilas b suuttuu ja sanoo "haista paska". Hoitaja lähtee mukaan ja sanoo "Tais osuu arkaan paikkaan". Vittu jos mä olisin ollut hoitsu, olisin sanonut että nyt loppu se turha vittuilu niin ei tarvii haistatellakaan. Molemmat lärvit tukkoon ja nukkumaan.

Saatanan ammattitaidottomat pellet, missä näille on muka psykologiaa opetettu. Jossain vitun armeijan bunkkerissako?

+1220kcal
-614kcal

Eli ihan hyvi meni illan sämpylämässyistä huolimatta. Mulla on paha tapa mättää naamaani ihan järjettömästi hiilareita iltaisin. Ei se mitään jos söisin ne aamulla niin mun kroppa ehtisi varmasti kuluttaakin ne pois päivän aikana mutta kun oon koko ikäni ollut iltasyöppö... Tapa josta pitäisi päästä eroon. Pitänee kai uskaltaa syödä vähän tuhdimmin päivällä niin ei tuu illalla ahmittua. Plus mun pitäisi juoda enemmän vettä aterioiden yhteydessä niin täyttyisin nopeammin. Mut joo, en mä nyt noita jaksa jauhaa kun tää päivä meni lähes täydellisesti.

En kyllä käsitä miksi mulla on välillä niin helvetin masentunut olo ilman mitään järkevää syytä. Ja sitten ahdistun siitä että ahdistaa. Ja sitten se kaikki vaan räjähtää käsiin.

...Voi vittu, tuntuu että mussa on ihan loputtomasti korjattavaa.

+801
-615

Ja toi kuva on niin totta. Haluan tuntea itseni taas voimakkaaksi ja terveeksi, enkä sellaiseksi ihmisrievuksi joka olin kun syömishäiriö, masennus ja alkoholismi oli pahimmillaan. Alan olla taas oma itseni ja se jos joku tuntuu hiton hyvältä.

Olen tosi tyytyväinen tänastiseen päivään, on ollut tosi kivaa. Vähän on sellaista epämääräistä ahdistunutta tunnetta ollut välillä mutta veikkaan että se on tää syksy joka saa mielen vähän haikeaksi. Itse asiassa olen aika varma siitä. Haluaisin sitten joulun aikoihin lähteä isän kanssa Thaimaaseen viettämään kakkoskesää, se ois niin hienoa. Mutta millä rahalla? Ja äiti jäisi yksin kissojen kanssa, sillä olisi tosi ankea joulu ilman meikäläistä.

Huoh. Tiedä häntä. Mut tutuu että johonkin pitäisi päästä. Johonkin lämpimään ja iloiseen paikkaan.

+410kcal
-550kcal

Eli ihan ok. Koitan tänään syödä vähän vähemmän illalla ja muuta, ettei tuu sellasta kauheeta mussutuskohtausta taas. Onneksi myslipatukat on loppu, niin en ees voi ahmia. :) Kunhan en iltapalalla vedä jotain kymmentä leipää niin kaiken pitäisi olla ihan hyvin.

Fiilikset on ollut aika korkeella tänään. Laulettiin Jennan kanssa Singstarilla kaikkee paskaa ja oltiin ihan fiiliksissä. Salilla meni hyvin (tosin taas tuntui siltä että pidempäänkin oisin voinut siellä olla) ja kohta vissiin mennään kattomaan South Parkia. Kai. En mä tiedä, kai tässä on kyllä ruokakin ihan kohta että jos se nyt ensin...

Mä en kyllä tajua miten mä pystyin ennen myrkyttämään kroppaani alkoholilla koko ajan. Hyi helvetti. Kyllä mun nytkin tekee välillä mieli hörppästä pari siideriä, mutta se jokapäiväinen juominen oli ihan sairasta. Kun miettii millainen määrä kaloreitakin yhdessä 6-packissä on niin en kyllä enää yhtään ihmettele miksi lihoin. Ja kun söinkin suunnilleen pelkkää nuudelia. Hyi saatana oikeesti. Ei MITÄÄN vihanneksia tai mitään vaihtelua. Mitä persettä mä oikein ajattelin silloin?

Ei oo aawistustakaan paljon kulutin mut tuntui hyvältä! Kirjottelen tätä kännykästä kun ei oo vieö kone käytössä. Kohta on ruokakin ja kaikkee. Vedin aamupalaksi banaanin.

Turha mun on jäädä pidemmäksi aikaa märehtimään tätä paskaa oloa. En voi tehdä enempää kuin parhaani. Mikä tarkoittaa sitä että syön terveellisesti ja liikun kuin hullu. :D Ja koitan sosialisoida vähän enemmän, vaikka sitten kaupan kassalla. Voisi koittaa vähän säästää rahaakin niin saisi ehkä joskus kasaan vähän säästöjä vaatekaapin sisällönkin uusimiseen, ja voinhan mä kirppareillakin käydä tonkimassa.

Kyllä mä pystyn tähän. Mulle vaan tulee välillä näitä heikkoja hetkiä. Ja tän heikon hetken takia onnistuin mussuttamaan vielä 2 myslipatukkaa mikä vähän kaduttaa mut ei oo paha. :P

Joo, huomenna taas salille, ja otan vähän rankemman treenin kuin tänään! Pelaan vaikka sulkapalloakin jos tuntuu ettei toi yks ohjelma riitä, kun siinä saa tapettua aikaa vaan 45 min. Ja sitten teen niitä vatsoja ja voisin kokeilla sitä juoksumattoakin. Joo. Kuulostaa hiton hyvältä! :)
Jeejee, alan taas motivoitua!

Ihana mies, ihana kroppa, ihanat hiukset, ihanat vaatteet, ihana talo, toimivat ihmissuhteet, vakaa mielenterveys... Tuntuu että olen voimaton lähes kaikkien näiden unelmien edessä.
Kroppaa voin muuttaa, mutta se käy hitaasti vaikka yritän kaikkeni. Mun hiuksista ei saa ihania tekemälläkään koska oon puoliksi kalju. En saa ihania vaatteita koska mulla ei ole rahaa, enkä ihanaa taloakaan samasta syystä. Ihmissuhteissa on aina kaksi puolta, ja niihin en voi vaikuttaa ilman vastakaikua, ja joskus tuntuu että en saa sitä. Mielenterveyden eteen mä teen myös kaikkeni mutta tuntuu etten mahda mitään niille kerta toisensa jälkeen tapahtuville romahduksille.
Ja ihanaa miestä mun pitää varmaan odottaa maailman tappiin asti, että se hyppää jostain roskiksen takaa. Koska mä en liiku sellaisissa piireissä että niitä tuntisin yhtäkään (tai no yhden mutta siitä on typerää enää edes haaveilla). VITTU.

Anteeksi kun on näin negatiivista tekstiä mutta mulle tuli taas sellainen olo että pakko saada tää paha olo jotenkin ulos kun tuntuu että mä räjähdän!

Oon niin kyllästynyt olemaan pullea ja keskiverto. Haluan olla se helvetin hot mimmi, enkä se joka jää vaille huomiota. Haluan saada arvostusta muustakin kuin keskinkertaisista piirtäjänlahjoistani ja siitä että kirjoitan paljon (en edes kirjoita asiaa kovinkaan usein). Oon niin jumissa kaikessa tässä keskinkertaisuudessa. Haluan olla HYVÄ. Hyvännäköinen, hyvä siinä mitä teen... Haluan nätit pitkät hiukset, sileän ihon, timmin kropan... Haluan maalata lisää ja kehittyä paremmaksi... Miksi se on niin hidasta vaikka raataisi yömyöhään ja kaikki paikat kipeinä? Miksi kaikki on niin saatanan raskasta. Yleensä se on ihan ymmärrettävää, ja jopa kannustavaa, että "täydellisyyden" eteen joutuu tekemään hitosti töitä mutta juuri nyt se tuntuu vain lannistavalta. Oon niin saatanan kärsimätön ihminen ja haluaisin tuloksia heti ja nyt.
Pitäisi kai alkaa meditoimaan lisää, mutta kun ei ole oikein motivaatiota siihenkään nyt. Tuntuu ettei ole intoa mihinkään muuhun kuin siihen mitä olen tottunut tekemään - juoksemaan onnen perässä - vaikka oikeastihan mun pitäisi vaan ottaa rauhassa ja antaa asioiden sujua omalla painollaan.
Kai mä oon vaan perkeleen äkkipikainen, kärsimätön ja ärtyisä ihminen. Haluaisin oppia lisää kärsivällisyyttä. Energiaa multa ei puutu mutta oon tosi huono vaan jatkamaan pitkäjänteisesti loppuun asti ja se ärsyttää mua suuresti. Kaikki mun viat ja huonot piirteet ärsyttää mua.

Miksi en voi olla joku muu?

Äh. Haluisin itselleni ihanan ja sporttisen miehen. Mutta kun ei tällä kropalla ja naamalla vaan heru sellaisia. Miksi ihania miehiä on niin harvassa? :( Tuntuu että sinkkuina on vaan täysiä luusereita. En tiiä, jotenkin mulla on viehtymys menestyviin miehiin. Edes jollain tasolla. Oli se sitten työ, koulu, urheilu tai muut harrastukset. Mutta kyllä sitä ihmisellä joku asia pitää olla missä on hyvä, tai ainakin sellainen mihin riittää intoa. :)
Mutta kyllä mä nyt haluaisin ihan asiallisen ja työssäkäyvän miekkosen jolla ois edes vähän samoja arvoja ja harrastuksia kuin mulla. :P

Kyllähän ne naisetkin kelpaa mutta just nyt kaipaan jotain ihan supermaskuliinista. Rrau.

(Mielettömän söpö tyttö, tollainen mäkin tahtoisin olla! :D Energisen oloinen, timmikroppainen ja nätisti pukeutunut!)

1193kcal syöty tänään, ja 443 kulutettu. Eli ihan ok päivä. Kulutusta olisin toivonut ihan hitusen pienemmäksi mutta huomenna sitten paremmin. Aamulla taas salille, ja huomenna illalla vaikka lenkillekin, nyt kun mulla on noi uudet lenkkarit ja kaikkea! :) Loppuillan ohjelmassa on ankaraa blogittamista, jaffan hörppimistä ja timmien naisten kuolaamista.

Löysin eilen Fit-lehdestä (10/2011) ihan mahtavan artikkelin pepun saamiseksi timmiin kuntoon. Testailin vähän niitä liikkeitä ja kelasin että noitahan voisi alkaa tehdä vaikka ihan päivittäin! :) Mulla on niin lättänä pylly jossa ei ole yhtään lihasta, ja haluaisin semmoisen seksikkään ja timmin urheilijapeban! :) Eli jos teillä muillakin on sama ongelma, niin suosittelen kyllä tuon artikkelin jumppaohjeita oikein lämpimästi. Voin vaikka jossain vaiheessa skannaillakin niitä ohjeita tänne blogiin teillekin näytille, kunhan pääsen taas käsiksi skanneriini.

Aamulla ja päivemmällä oli välillä tosiaan ihan järjetön ahdistus päällä sen takia kun olin vähän pettynyt itseeni sen löysän salireissun jälkeen ja  kyrsi olla täällä. Mutta nyt on jo tosiaan paljon parempi olo kun sain syödä kunnon safkaa, otin torkut ja autoin iltapalan laittamisessa ja ruokasalin siivoamisessa ja vaikka mitä. Menisin vielä lenkille jos pääsisin tähän aikaan vielä ulos mutta ei taida onnistua. Ainahan mä voin tehdä peppujumppaa täällä huoneessa! :D

+406kcal
-405kcal

Eli tasoissa on syömiset ja kulutus tällä hetkellä. Saa nyt nähdä miten iltaa kohden menee sitten. :P Oon ollut nyt kamalan väsynyt ja aika ahdistunutkin tänään aamulla ja eilen illalla... En osaa yhtään sanoa miksi, mutta jotenkin on ollut ihan kamala olo. Ei se voi johtua siitä etten oo syönyt ainakaan, eikä oikein muustakaan ruumiillisesta seikasta. Kai se on vaan siitä että mua puuduttaa istua täällä. Entistä enemmän nyt kun olin lomilla ja oli niin kivaa. :(
Ei ois oikein ees motivaatiota liikkua enää, tänäänkin sain pakottaa itseni salille enkä ees ollut siellä kovin pitkään. On vaan veto niin pois.

Itkettää, vituttaa ja tekee mieli hakata nyrkillä seinää.
Oon syönyt tänään ihan liikaa (200-400kcal yli mun rajan) enkä oo liikkunut paljon yhtään. Juuri nyt mun omatunto soimaa mua niin pahasti ettei mitään rajaa ja tiedän, et jos oisin himassa niin viiltelisin. Tää on taas juuri tää tunne milloin se yleensä iskee.

Kaikki olisi ok jos en olisi syönyt sitä suklaata. Saatanan lihava sika.

Mut huomenna salille, pakko yrittää uudestaan. Ei se märehtiminen mitään auta. Mut vituttaapa silti sen verran et haluisin jo nyt salille. Harmi kun en pääse..

Oon syönyt tähän mennessä 483 kaloria ja kuluttanut 74. Eilen luvut oli 1200-600 (suunnilleen) Ihan ok siis. Ajattelin vielä sheikkailla hulavanteen kanssa tässä jossain vaiheessa ennen kuin pitää lähteä takaisin Kellikselle... harmittaa etten saanut vielä pidempää lomaa... :( No, ens viikonloppuna kysyn voisinko olla 2 yötä poissa. Se ois tosi kivaa. :)

Ihan kivaa on ollut katsella kissojen touhuamista, shoppailla ja muuta. Äiti tekee hyvää ruokaakin ja sain pitkästä aikaa jäätelöä. Ärsyttää vaan kun on välillä niin saatanan tylsiä hetkiä eikä meinaa keksiä mitään mielekästä tekemistä.

 Täydellinen kroppa. Haluisin toin ehkä ihan tippasen hoikemmat kädet ja reidet. En paljoo mut ihan vähän. Ainakin käsivarret. Mut toi vatsa, rintakehä ja lantio.. Ah. Kyllä mäkin tolla kropalla esittelisin sitä pikkupikku treenivaatteissa.

Treenivaatteista puheenollen, me ostettiin mulle tänään lenkkarit, verkkarit, toppi, huppari, vastusnauha ja hulavanne. Äiti hemmottelee mut ihan piloille. <3 Hupparista oon jostain syystä erityisen iloinen. Ja kaikki muukin on hiton ihanaa ja motivoivaa ja aijaijai. <3 Joulu tuli etuajassa, lol :D

Koitan nyt saada johonkin tuuttiin videota näistä kuteista ja kropan tänhetkisestä tilanteesta kun nyt lomilla voin kuvatakin ilman pelkoa syytteistä tai jotain.

Tää päivä on mennyt muutenkin tosi putkeen. Oon syönyt noin 1200 kaloria, joka tuntuu kamalan paljolta.. Mut ei se loppupeleissä oo kun oon kuluttanut jotain 700 kaloria ja kyllä se kroppa energiaa tarvitsee vaikka kuinka ois laihiksella. :)

Viimeinen kolahti muhun erityisesti, koska mun tatuoinnissahan lukee "fighter". <3