En enää tiedä mikä on totta. "Mä oon ihan kunnossa", sanon kaikille, ajattelematta lainkaan. Olen niin tottunut sanomaan aina ne samat sanat. Ne pulpahtavat suustani ulos automaattisesti.

Ainoa asia minkä tiedän, on se että tällä kertaa tahdon pitää tämän salaisuutena. Omana likaisena pikku syntinäni. En halua osastolle, en halua lihoa, en halua että kontrolli viedään pois minulta. Pelottaa liikaa. En tahdo apua, enhän ole edes sairas.

Tai en tiedä olenko.
Sekavaa tekstiä mutta olkoon, olen väsynyt. Henkisesti ja fyysisesti puhki.