Mitä on kauneus?

Kauneus on mielestäni voima, tietynlainen energia, joka säteilee ihmisestä. Jos tuntee olonsa hyväksi, mukavaksi ja sieväksi omassa kehossaan, kehonkieli on aivan erilaista kuin ihmisellä jolla on huono itsetunto. Itsevarmuus on mielestäni melko lailla rinnastettavissa kauneuteen.

Mielestäni terve ihminen on kaunis. Toisaalta, sairaskin ihminen voi olla kaunis - traagisen kaunis. Mutta enää en näe syytä tavoitella itselleni juuri tätä traagista "luukasakauneutta" jonka perään olin vielä aiemmin tänään niin kovasti. Koin jonkinlaisen... heräämisen? En tiedä miksi muuksikaan tätä sanoa.
Hauras kauneus on juuri sitä. Haurasta. Illuusio särkyy kovin herkästi, kun pääsee näkemään kuoren alle. Syömishäiriöinen tyttö voi olla ulkoisesti kaunis, mutta pystyykö hänestä ajattelemaan vielä samalla tavalla kun näkee hänet työntämässä sormin omaa, klimppistä oksennustaan suihkun pikkuisesta viemäristä alas? Tai kun hän itkee hiljaa, ja repii ihonsa auki ja vuodattaa ulos elämänvoimaansa? Onko niin väsynyt ihminen oikeasti kaunis?
Nykyään kovin moni kaipaa toisaalta juurikin tätä ah-niin-ihanaa inhorealismia elämäänsä. Rumia yksityiskohtia, jotka tekevät pienistä kauneuden pilkahduksista entistä häikäisevämpiä. Mutta se suloinen harha kestää vain hetken, ja pian kipu ottaa taas vallan ja kaikki sen hetken upeus painuu unholaan.

Oikeastaan kaikilla Pro Ana-sivustoilla olen tullut liiankin tutuksi sanan "täydellisyys" kanssa. Täydellisyyttä ei todellisuudessa ole olemassa maailmassa johon mahtuu vain tuskaa, kiloja ja kaloreita. Tuntuu että nämä tytöt - minä osittain mukaanlukien - nimenomaan pakenevat täydellisyyttä, niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Kasvamisen - fyysisen ja henkisen - pelko on usein lamauttavan suurta. Tuntuu kuin olisi kahlittuna maahan, yhteen pisteeseen. Ruumis kuihtuu mutta todellista edistymistä ei tapahdu vaikka se illuusio lukujen pienenemisestä syntyykin.

Mielestäni juuri edistys on kauneutta ja täydellisyyttä. Että saavuttaa jotain oikeasti tavoiteltavan arvoista. Että oppii jotain. Nyt ajatus siitä, että sain kummallisen täyttymyksentunteen siitä että olin syönyt vähemmän kuin edellisenä päivänä, tuntuu etäiseltä. Enää se ei riitä minulle. Kaipaan jotain enemmän. Ansaitsen jotain enemmän. Kuten ihan jokainen muukin. Ihmiselle on luontaista kasvaa, oppia ja edistyä. Ja pitää parasta mahdollista huolta kehostaan ja mielestään kuin suinkin.
Kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin, ja toisin päin. "Kauneuden kierteeseen" on mahdollista päästä. Tai ainakin näin uskoisin. En ole vielä aivan varma.

Olen monesti yrittänyt parantua syömishäiriöstäni (EDNOS), mutta nyt vasta osaan ajatella näin kirkkaasti. Ennen syömään ryhtyminen tuntui tuskaiselta ja pakotetulta, mutta ei nyt. Nyt olen valmis tavoittelemaan oikeaa kauneutta - unelmieni toteutumista, itseni löytämistä ja rakastamista.

Tavoitteeni on oppia todella pitämään itsestäni ja ulkonäöstäni. Juuri nyt pidän kasvoistani, käsistäni, hiuksistani, jaloistani ja ennen kaikkea toiveikkuudestani.

Toivo on kaunista. Toivo on täydellistä. Toivo on se voima, joka saa meidät taistelemaan päivästä toiseen. Älkää ikinä kadottako sitä.