On vähän surullinen olo. En ole vieläkään päässyt kunnolla yli Pasista, tajusin sen taas tänään jutellessani hänelle facebookissa. Ikävä kaihertaa rintaa taas. Pelottaa että en koskaan pysty rakastamaan ketään enää. Tai ehkä en vain ole löytänyt oikeaa ihmistä. En tiedä, mutta paskaltahan tää joka tapauksessa tuntuu. Hetken sitä luulee että asiat on hyvin ja menneisyys on menneisyydessä, mutta sitten taas alkaa vanha suola janottaa.

En kestä tätä enää.