Fyysisesti hyvä olo. Ruuansulatus toimii, nenä ei ole enää paljon yhtään tukkoinen, ei enää huimaa... Huimaus oli ilmeisesti psykosomaattista, koska se loppui heti kun piristyin. :o Ehdin jo epäillä kaikkea alhaisesta verensokerista sydänongelmiin. Mutta nyt se on ohi.

Psyykkisesti hyvä olo. Tunnen itseni pitkästä aikaa nätiksi. Tekee mieli laittautua kunnolla ja lähteä baanalle! Vaikka laulamaan karaokea! :) Onneksi huomenna on pikkujoulut. Tosi virkeä fiilis. Tuntuu ihan siltä kuin olisin viimeiset pari viikkoa kulkenut unessa, ja nyt sitten herännyt.

Aloin väistämättäkin miettiä mikä tuossa kuukausi-pari takaperin sai minut romahtamaan takaisin syömishäiriöni pariin muutaman kuukauden terveen kauden jälkeen. Kun kotiuduin lokakuussa Kellokoskelta, oloni oli terve ja tasapainoinen. Mitä sen jälkeen tapahtui? Smirre ja Razi joutuivat ongelmiin, ihan virkavallankin kanssa. Se oli todella stressaavaa minullekin. Siitä se taisi lähteä. Tuntui, että asiat eivät olleet minun hallinnassani ja minulle iski pakonomainen tarve kontrolloida edes jotain. 

Entä mikä siihen olisi mahdollinen ratkaisu?

Todennäköisesti se, että opettelisin pikkuhiljaa hyväksymään sen että elämässä tulee väistämättäkin vastaan paskoja tilanteita joille en voi mitään. Minun on lakattava syyttämästä itseäni muiden ongelmista ja keskityttävä enemmän itseeni. Lakattava ottamasta niin perkeleesti stressiä asioista jotka eivät periaatteessa edes minulle kuulu. 

...Nyt kun sen laittaa noin, sehän kuulostaa ihan naurettavan yksinkertaiselta.