Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Jostain syystä mulla on ihan kamala olo. Olen syönyt ihan liikaa, ja juonut varsinkin. Jo pelkistä juomisista on tullut mun tänpäiväinen kalorimäärä täyteen. Nyt kalorit hipoo varmaan tuhatta. Ja se ällöttää mua. Tekee mieli viiltää kun tunnen itseni taas niin saatanan epäonnistuneeksi ihmiseksi. Musta tuntuu että olen pettymys kaikille läheisilleni ja että musta ei ole mihinkään. En nauti enää asioista samalla tavalla kuin ennen ja olen taas masentunut.


Koitetaan nyt kuitenkin pysyä positiivisina. Mä olen vahva ihminen, mun on pakko olla. Enhän mä olisi muuten selvinnyt näin pitkälle hengissä. Olen tapellut tän paskan kanssa jo teini-iästä lähtien ja silti oon tässä kirjoittamassa tätä.

Ei noi parisataa ylimääräistä kaloria mua tapa. Ei ne pilaa mun elämää. Joskus tuntuu siltä, totta kai, mutta ei ne ihan oikeasti vaikuta niin paljoa kuin luulisi. Mä vaan taas paisuttelen asioita päässäni.

Kyllä tää tästä pikkuhiljaa varmaan paremmaksi kääntyy. Mun pitää vaan jatkaa yrittämistä. Huomenna meen salille ja ostan vihdoinkin sen piirtopöydän niin pääsen taas taiteilemaankin.

Kyllä mä täältä vielä nousen! (Vaikka sitten viiltojen voimalla, mutta nousen kuitenkin!)