Otsikko. Totta kuin se että mulla on flunssa. Siihen liittyen siis merkintä! Eli mitä muuta elämääni kuuluu kuin painonpudotus?

Tietenkin perhe, ystävät ja rakas, joita kunnioitan ja rakastan yli kaiken. He ovatkin suurin syy siihen, oman terveyteni lisäksi, miksi päätin yrittää parantua syömishäiriöstä ja siirtyä terveellisempään laihduttamiseen.

Äitini ja isäni erosivat vuonna 08, mutta minulla on suht läheiset välit molempiin - erityisesti äiti on minulle tärkeä tuki elämässäni. <3 Hän on viime aikoinaan joskus rasittavalta tuntuneella valituksellaan saanut minut tajuamaan kuinka järjettömän sairas olen välillä ollut vaikka olenkin ollut fyysisesti terve (flunssaa lukuunottamatta tietenkin, heh). Hän tukee minua kun minulla on vaikeaa, oli tilanne mikä hyvänsä. Tiedän että häneen voi luottaa, ja olen uskomattoman kiitollinen siitä että minulla on näin läheinen äiti. Monilla ei tällaista tilaisuutta ole.

Isäni on jokseenkin etäinen, mutta pohjimmiltaan tosi ihana. Hän ei aina ehkä ymmärrä minua niin hyvin kuin haluaisin, mutta hänestä huomaa kyllä että hän yrittää aina tukea minua parhaansa mukaan. Olen viime aikoina ollut hänelle vihainen ihan turhista asioista. Hänellä on ollut ihan tarpeeksi stressaavaa aikaa ilman minun vinkumisianikin. Hänen vaimonsa Su on myös mahtava, elämäniloisen tuntuinen tapaus vaikka en vielä häntä kovin hyvin tunnekaan. Mutta haluaisin oppia hänestä enemmän. :) Ja sitten on pikkuvelipuoleni Henry, jolle tahtoisin olla hyvä isosisko, oikein malliesimerkki. Haluan joskus, kun hän on isompi, kertoa hänelle vähän siitä miten olen voittanut mielenterveysongelmani (kuten aion voittaa!) ja että kaikki on mahdollista. Haluan katsoa Pokemonia hänen kanssaan ja pelata lautapelejä, ja vaikka pelata jalkapalloa kesällä! Olen viettänyt ihan liian vähän aikaa isäni perheen kanssa. Se on ehkä osasyy siihen miksi minulla ja isällä on mennyt joskus huonommin.

Toinen tärkeä sukulainen vanhempieni lisäksi on serkkuni Satu. Näin hänet tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ja hän on ihanampi ihminen kuin muistin! Satu on kasvanut todella paljon ihmisenä. Muistan kuinka hän joskus kiusasi minua kun olimme pieniä, mutta tänään lähinnä nauraa hykertelin niille muistoille samalla kun katsoin kaunista ja kypsää nuorta naista edessäni. Hänen näkemisensä tänään vaikutti myös päätökseeni paranemisyrityksestä. Meillä oli Helsingissä niin mukavaa että se avasi silmäni sille miten hienoa elämä voi olla. Hänen seurassaan tunsin itseni normaaliksi. Söimme hyvää mutta todella terveellistä ruokaa, juttelimme niitä näitä ja kiertelimme kaupoilla. Kuulostaa ehkä teille yksinkertaiselta perjantaipäivältä, mutta minulle se oli täyttä luksusta. En hetkeäkään tuntenut oloani lihavaksi, rumaksi tai masentuneeksi kun olimme liikenteessä.

Minulla on MONIA tärkeitä ystäviä. Osa animepiireistä, osa internetistä, osa kavereiden kavereita, osa eri kouluista... Meitä on moneen junaan, mutta kaikki ystäväni ovat minulle yhtä rakkaita. Yhden haluaisin ehkä nostaa ylitse muiden, nimittäin Marikan. Olen monesti puhunut hänelle puhelimessa kun minulla on ollut paha olo, ja hän on aina omalla kickass-asenteellaan ja energisyydellään onnistunut piristämään minua, ja melkein voisi sanoa että pelastanut henkeni useammin kuin kerran. Olemme tunteneet toisemme vuoden 06 animeconista lähtien, jossa nukahdin pää hänen sylissään. :D Muita mainitsemisenarvoisia (ja varmasti monesti tässä blogissakin esille nousevia) nimiä ovat Susa, Heta ja Smirre. Susa on rakas ystäväni lukiosta, johon olen viime aikoina pitänyt ihan liian vähän yhteyttä. Hän on sielunsiskoni ja voisin kuolla hänen puolestaan. Heta piti minut pystyssä yläasteella kun sain paljon paskaa niskaani, ja olen hänellekin henkeni velkaa. Pohdin jo silloin monesti itsemurhaa (asia jota en ole sanonut kenellekään muulle kuin Hetalle ja terapeutilleni) mutta hän sai valettua minuun toivoa kaikkein synkimmälläkin hetkellä. Smirre on nyt muuten vaan rakas pikku höppänä! :D

Ja sitten on Hana, maailman ihanin tyttö. Tyttö jota voin sanoa rakastavani sydämeni pohjasta. Joskus olen ollut tästä melko epävarma, mutta en ole enää. Tahtoisin rakentaa unelmiani yhdessä hänen kanssaan enkä ikinä menettää tai satuttaa häntä. <3

Sitten pääsemmekin harrastuksiini, joihin lukeutuvat muunmuassa piirtäminen, manga ja anime, tv-sarjojen tiivis seuraaminen (Supernatural, House yms), armoton blogittaminen ja päiväkirjan pitäminen, kuntosalilla käyminen ja unelmointi 24/7.

Opin pitelemään kynää ja tekemään sillä viivaa paperille 2-vuotiaana. Sanon aina että sen jälkeen en ole siitä kynästä koskaan irti päästänyt, vaan se on kasvanut kiinni käteeni. En olisi oma itseni jos en piirtäisi ja kirjoittaisi. Nämä kaksi asiaa ovat niin kiinteä osa persoonallisuuttani että en osaa edes kuvitella elämää ilman niitä. Piirrän ja kirjoitan AINA. Oli fiilis mikä hyvänsä. Joskus käytän näitä keinoja purkaakseni ahdistusta, ja iloisena taas saan inspiraatiota ihan pienimmistäkin asioista. Piirrokseni ja kirjoitukseni ovat enimmäkseen omaelämänkerrallisia tai sitten ihan täysin fiktiivisiä. Haluaisin jotenkin näihin liittyvän ammatinkin joskus. Olisi hienoa työskennellä taidealalla, vaikka valokuvaajana tai kuvittajana. Olen myös harkinnut muotialaa. Olisi hienoa päästää luovuutensa valloilleen vaatteita suunnittelemalla ja käytännössä toteuttamalla.

Luen tosiaan myös paljon mangaa ja ihan perus romaanejakin (enimmäkseen fantasiaa, lemppareihini kuuluvat mm. Musta haltia-trilogia, Harry Potter ja Eragon). Joskus on ihanaa paeta arkisia murheitaan johonkin ihan muuhun maailmaan ja heittäytyä seikkailuun mielikuvituksensa siivittämänä. Samasta syystä lataan myös tv-sarjoja koneelle ja katselen niitä. Pitkällä sairaslomalla tulee todella usein aika pitkäksi ja mikäs sen parempaa ajantappoa kuin lukeminen tai sarjojen ja leffojen katsominen! :)

Uskonnostani haluaisin kertoa sen verran, että olen Wicca. Uskon, että on olemassa sekä Jumala että Jumalatar, mutta toisaalta he ovat myös yksi, universaali energia joka pitää koko maailmaa liikkeessä. He ovat minulle hyvin eläviä ja läheisiä, kuin toiset vanhemmat. Voinkin sanoa olevani Kuun ja Auringon lapsi. :) He ovat monesti näyttäytyneet minulle meditoidessani tai unissa ja tuoneet vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin ja valoa masennuksen keskelle. Uskontoni on yksi suuri tukipilarini. Kunnioitan luontoa sen koko moninaisuudessaan, ja haluaisin elää sen mukaisesti. Valitettavasti olen jonkin aikaa ollut niin huonossa kunnossa että olen hieman unohtanut arvoni, joihin kuuluu myös luonnonmukainen eläminen. Haluaisin ainakin kierrättää. Joskus olen tehnyt niin, että olen lenkillä käydessäni kerännyt roskia metsästä pussiin ja vienyt niitä roskikseen, ihan vain koska en kestä katsoa ihmisen turmelemaa luontoa. Minusta tuntuu että ihminen on ainoa eläin joka toimillaan jopa puolitietoisesti tuhoaa rakasta planeettaamme. Meidän pitäisi muistaa että tämä on kenties ainoa mahdollisuutemme elää ja pitää ympäristöstämme huolta, ja todistaa olevamme tämän kauniin planeetan arvoisia! Uskon myös henkiin, keijuihin, edellisiin elämiin ja vaikka mihin muuhun ehkä muiden silmissä hieman kummalliseen. Olen uskonut niin kauan kuin muistan. Se on minulle jotenkin täysin luonnollista ja järkevää, ja tuntuu hyvältä. Olen ylpeä uskonnostani mutta en kuitenkaan koe asiakseni käännyttää muita. Minulla ei ole oikeutta siihen. Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan, ja kaikille sama uskonto ei yksinkertaisesti sovi. En väitä että Wicca on ainoa tie Jumalan luo, enkä usko että mikään muukaan uskonto on. Uskontojen monimuotoisuus on minusta hieno asia, ja on surullista että uskonto on niin arka aihe nykyisin ja siitä syntyy niin paljon kiistaa ja jopa sotia.

Asiat, joita ihmisissä arvostan eniten, ovat
*Maalaisjärki
*Mielikuvitus
*Suvaitsevaisuus
*Hyväntahtoisuus.

Tähän lienee hyvä päättää tämä pienen romaanin mittainen blogimerkintä. :D