Aamuyöstä mulla oli päällä ihan järkyttävä ahdistus. Samaa tasoa kuin se jonka takia menin osastolle. Otin sitten ketipinorin ja painuin nukkumaan. Ja nukuinkin sitten neljään asti perkele. Mutta olo on nyt paljon parempi. PALJON parempi.

Sain kuulla Susalta joka kuuli äidiltä joka kuuli opettajalta, että saan käydä koulua ihan oman jaksamiseni mukaan. Eli menen kouluun keskiviikkona ja yritän parhaani. :) Tuli siihenkin sitten selvyys. Hyvä niin. Koska en mä millään pysty ihan muiden tahdissa pysymään siellä vaikka kuinka paljon haluaisinkin.

Painoa on nyt 76,6kg mihin en ole yhtään tyytyväinen. Se voi johtua ihan tästä ahmimis-oksentamiskierteestä. Niin se mulla vaan näköjään menee että mitä enemmän mietin ruokaa, sitä vaikeampi mun on laihtua. Mikä on sinänsä aika pirun outoa. Mutta toisaalta aika helpottavaa.

Eli suunnitelmissa on nyt koulu, hoitsun aika, terapian jatkoanomus ja normaalisyöminen. Here I come happiness!