Mä olen kyllästynyt ponnistelemaan tieni joka päivän läpi. Mä olen kyllästynyt siihen että hetken asiat on hyvin mutta sitten masennus taas muistuttaa olemassaolossaan ja romahdan entistä syvemmälle siihen samaan vanhaan helvettiin.

Mä en kestä enää. Mä haluaisin vain itkeä ja viillellä. Mä yritin viiltää saksilla mutta ne oli liian tylsät. Painoin aika kovaa mutten silti saanut mitään aikaan ja se vituttaa. Eilenkin poltin itseäni tupakalla kun alkoi ahdistaa ja se helpotti hetkeksi. Mä en vaan jaksa olla satuttamatta itseäni. Mä en selviä hengissä ilman sitä.

En enää tiedä mitä tekisin itseni kanssa. Miten ihmeessä mä voin tappaa demonit pääni sisästä tappamatta itseäni? Tai miten mä voin tappaa itseni tappamatta läheisiäni sisältä?
Mä elän maailmojen välissä, häilyn elämän ja kuoleman rajamailla. Kuljen sitä hienoista polkua siinä välissä ja koitan päättää kummalla puolella marjat näyttää kypsemmiltä.