Tai no en nyt tiedä kuinka kannattavaa on olla pahoillaan tunteidensa näyttämisestä. Joka tapauksessa, mulla on edelleen ihan paska olo. Söin taas karkkia ja oksensin. Pelottaa kyllä ihan vitusti etten saanut kaikkea ulos mutta minkäs teet, turha mun on enää sitä miettiä.

Kohtapuoliin pitäis jaksaa raahata perseensä terapiaan. Ja sit mennä Susan kanssa Hennalle ja Litalle kahville.  Ihan jees silleen. Mut toisaalta ei kyl vittuakaan kiinnostais sosialisoida. Haluisin vaan istua himassa ja ryypätä.

Mua pelottaa että kävelen ajatuksissani bussin alle tai jotain kun on niin vitun paska olo. Mulla on taipumusta olla kiinnittämättä huomiota liikenteeseen kun olen masentunut. Millään vaan ei ole mitään väliä silloin.

Saa nähdä selviänkö hengissä tästä päivästä. Toivottavasti se terapia ja kavereiden näkeminen piristää.