Pelkään lihomista. Pelkään että menetän kontrollin ja sorrun ahmimaan. Pelkään että luovutan taas kesken. Pelkään ihan mielettömästi. Pelkään, pelkään ja pelkään. Tuntuu että hukun tähän tunteeseen jos en tee jotain. Mutta en tiedä mitä tehdä. Pelkään jo etukäteen huomista. Olen tehnyt tarkan ateriasuunnitelman huomiselle ja ahdistaa ajatus siitä että mokaisin jotain huomenna. Että ahmisin taas. Päässä kuuluu kuiskaus Ainahan voit oksentaa, mutta ei se riitä minulle. Ei enää. En tahdo oksentaa, tahdon olla kunnolla kontrollissa, ihan oikeasti. Aikuisten oikeasti. En enää leiki. Laihdun, vaikka sitten silkan pelon voimalla. Kunhan laihdun.

En uskalla lihoa. En vain VOI.

Mielessä pyörii vain laihtuminen, laihtuminen ja laihtuminen. Olen helvetin väsynyt tähän, mutta myös jollain kierolla tavalla tyytyväinen. Tuntuu että vihdoinkin teen asioille jotain enkä vain istu perseelläni haaveilemassa paremmasta huomisesta. Nyt on toiminnan aika.

Huomenna menen salille ja syön terveellisesti. Tänään söin 1000 kaloria, joka tuntui vähän liian paljolta. Ainakin psyykkisesti liian paljolta. Kroppa huutaa koko ajan lisää mutta en anna. Täytän vatsani kahvilla ja vedellä. Tai ainakin yritän. Yritän hiljentää sen hetkeksi.

Ahdistaa ajatus siitä etten koskaan olisi tarpeeksi hyvä itselleni tai muille. Ettei minusta koskaan tulisikaan kaunista ja unelmani valuisivat kuin hiekka sormien välistä. Pelottaa että menetän kontrollin. Pelottaa ihan kaikki. Mutta eniten pelkään juuri noita kahta asiaa. Pelkään, että sorrun taas ahmimaan ja lihomaan, että itsekurini ei riitä laihduttamiseen. Pelkään että luovutan. No, ehkä se pelko on se asia joka pitää minut oikealla tiellä.

Sitten vähän asiaa tästä blogista.
Tulen kirjoittelemaan tänne satunnaisia palasia elämästäni. Lähinnä varmaan ajatustason juttuja, kaikkea mitä mielessäni pyörii. Tunteita tunteiden perään. Koska sitä elämäni on. Laihduttamista tulen myös käsittelemään todella paljon, ehkä kaikista eniten.

Entä miksikö laihdutan?
Koska tahdon olla tyytyväinen itseeni ja peilikuvaani. Rakastan sitä ylpeydentunnetta joka tulee kun astuu vaa'alle ja se näyttää pienempää lukua. Rakastan sitä kun on mennyt illalla nälkäisenä nukkumaan ja herää aamulla kiloa hoikempana. Rakastan sitä kun saa oksennettua ulos kaiken pahan olon, kaikki saastaiset kalorit. Ehkä elän vielä kuherruskautta tämän sairauden kanssa (on-offina neljä vuotta bulimiaa takana), ehkä en. Tiedän vain, että ainakin tällä hetkellä olen sinut sen kanssa. Ainoa asia mikä painaa minua on pelko. Pelko epätäydellisyydestä, pelko lihomisesta, pelko ihan kaikesta.

Mua ahdistaa jostain syystä ihan mielettömästi nyt. En osaa sanoa miksi. Kaloreita on tullut 1000, joka tuntuu taas vähän liian paljolta ottaen huomioon että en oo liikkunut yhtään... Kirjoittaminenkaan ei tunnu enää auttavan tähän oloon ja tää menee vaan koko ajan pahemmaksi. Okei, en oo ottanut vielä mun iltalääkkeitä mutta ei kai sen näin paljon pitäisi vaikuttaa?

Idk, man. Ihan vitun outo ja epätodellinen fiilis. Oon kirjaimellisesti vaan istunut tässä koko päivän tekemättä mitään ihmeellistä. Oon hyödytön, laiska paska.

Itseinho rehottaa taas. Parempi kai mennä nukkumaan ennen kuin menee pahemmaksi.

Kaloreita on tullut tähän mennessä 752. Kävellyt olen ehkä 20min eli kulutus on ollut ihan naurettavan pieni tänään. Mutta oon ihan tyytyväinen silti, kun kalorit on pysyneet alle 1000. Ja toivottavasti tulee pysymäänkin. :)


Eli juu, otin nyt sen säännöksi että voin syödä hedelmiä (paitsi banaania ja viinirypäleitä) vaikka niissä onkin vähän hiilareita. :) Toikin safka täytti tosi hyvin ja oli namia. Eli päärynää vaan palasiksi, maustamatonta rasvatonta jugurttia päälle ja makeutusjauhetta siihen vielä niin omnomnom. Veikkaan että toimisi omenalla tai jollain muulla hedelmällä toteutettuna vielä paremmin, päärynä on vähän turhan makeaa meikäläisen makuun. :P

Huomisen ostoslistalle menee:
-tupakka
-hedelmiä (päärynä, omppu...)
-jauheliha (vähärasvainen?)
-wokkivihannekset
-porkkanasosekeitto
-vihanneksia (porkkanoita, kurkkua)
-kermaviiliä ja jotain maustetta siihen

Aamupalaksi huomenna: Hedelmiä jugurtilla ja makeutusaineella
lounas/päivällinen: Jauhelihaa ja vihanneksia
välipala: Tupakkaa, kahvia, vettä, teetä
iltapala: Vihanneksia maustetulla kermaviilillä.

Liikuntasuunnitelma: Aamupäivällä kävellen kauppaan, käy vaikka prismassa niin tulee pidempi matka. Illalla jumppanauhan kanssa leikkimistä ja vatsalihaksia 3x20.

Eli näillä mennään. Voisin ottaa tavaksi suunnitella päivän syömiset etukäteen, ehkä saisin ahmimisen ja oksentelun loppumaan ja laihtumisen starttaamaan KUNNOLLA.


Nyt on ollut sen verran hyvä fiilis että tuntuu että voisin haluta tosta ahmimis-oksentamiskierteestä eroon. Tulee syötyä ihan mitä sattuu ja kurkku tulee kipeäksi yrjöämisestä, eikä hampaatkaan varmaan tykkää hyvää pidemmän päälle. Mutta se että mä pystyisin syömään enemmän hyvällä omallatunnolla tarkoittaa myös sitä että mun pitäisi alkaa käymään salilla, mikä tarkoittaa sitä että mun olisi revittävä rahat bussi- ja salikortteihin. Haluaisin niin kovasti tsempata ja kokeilla josko saisin kroppani taas nätiksi, kiinteäksi ja pikkuiseksi ilman tota oksentelua, jos se kerran muillakin on niin onnistunut. Mutta tiedän etten voi lopettaa sitä ellen ota liikuntaa sen korvikkeeksi.

Tällaisissa tunnelmissa nyt illalla. Söisin siis todnäk edelleen saman verran kuin nyt (jotain 0-1500 kaloria/päivä) mutta liikkuisin vaan reippaammin. Siitä tulisi hyvä mieli ja tuntuisi että on saanut jotain aikaiseksi. Ja päiväohjelmaa. Ja laihtuisinkin. Laihtuisin huolestuttamatta muita.
Eli siis pelkkää plussaa.

Rakas Joulupukki...
Saisinko lahjaksi bussikortin ja kuntosalikortin?
T. Niina.

Nyt on ollut sen verran hyvä fiilis että tuntuu että voisin haluta tosta ahmimis-oksentamiskierteestä eroon. Tulee syötyä ihan mitä sattuu ja kurkku tulee kipeäksi yrjöämisestä, eikä hampaatkaan varmaan tykkää hyvää pidemmän päälle. Mutta se että mä pystyisin syömään enemmän hyvällä omallatunnolla tarkoittaa myös sitä että mun pitäisi alkaa käymään salilla, mikä tarkoittaa sitä että mun olisi revittävä rahat bussi- ja salikortteihin. Haluaisin niin kovasti tsempata ja kokeilla josko saisin kroppani taas nätiksi, kiinteäksi ja pikkuiseksi ilman tota oksentelua, jos se kerran muillakin on niin onnistunut. Mutta tiedän etten voi lopettaa sitä ellen ota liikuntaa sen korvikkeeksi.

Tällaisissa tunnelmissa nyt illalla. Söisin siis todnäk edelleen saman verran kuin nyt (jotain 0-1500 kaloria/päivä) mutta liikkuisin vaan reippaammin. Siitä tulisi hyvä mieli ja tuntuisi että on saanut jotain aikaiseksi. Ja päiväohjelmaa. Ja laihtuisinkin. Laihtuisin huolestuttamatta muita.
Eli siis pelkkää plussaa.

Rakas Joulupukki...
Saisinko lahjaksi bussikortin ja kuntosalikortin?
T. Niina.

Eli juu, otin nyt sen säännöksi että voin syödä hedelmiä (paitsi banaania ja viinirypäleitä) vaikka niissä onkin vähän hiilareita. :) Toikin safka täytti tosi hyvin ja oli namia. Eli päärynää vaan palasiksi, maustamatonta rasvatonta jugurttia päälle ja makeutusjauhetta siihen vielä niin omnomnom. Veikkaan että toimisi omenalla tai jollain muulla hedelmällä toteutettuna vielä paremmin, päärynä on vähän turhan makeaa meikäläisen makuun. :P

Huomisen ostoslistalle menee:
-tupakka
-hedelmiä (päärynä, omppu...)
-jauheliha (vähärasvainen?)
-wokkivihannekset
-porkkanasosekeitto
-vihanneksia (porkkanoita, kurkkua)
-kermaviiliä ja jotain maustetta siihen

Aamupalaksi huomenna: Hedelmiä jugurtilla ja makeutusaineella
lounas/päivällinen: Jauhelihaa ja vihanneksia
välipala: Tupakkaa, kahvia, vettä, teetä
iltapala: Vihanneksia maustetulla kermaviilillä.

Liikuntasuunnitelma: Aamupäivällä kävellen kauppaan, käy vaikka prismassa niin tulee pidempi matka. Illalla jumppanauhan kanssa leikkimistä ja vatsalihaksia 3x20.

Eli näillä mennään. Voisin ottaa tavaksi suunnitella päivän syömiset etukäteen, ehkä saisin ahmimisen ja oksentelun loppumaan ja laihtumisen starttaamaan KUNNOLLA.

Tykkään tehdä tatuointeja vaikka en olekaan vielä kovin hyvä siinä (kuvassa oma nilkkani)

Olen uskonnoltani wiccalainen eli uskon Jumalaan, Jumalattareen ja luonnonvoimiin.


Tykkään verestä ihan liikaa. :D Tykkään sotkea sillä ja juoda sitä ja maalatakin sillä. Se tuoksuu, näyttää ja maistuu mielettömän ihanalta. Mutta vain tuoreena.

Minulla on maailman ihanin kissa. Neidin nimi on Taika. :) Nukkuu tälläkin hetkellä tuossa vieressä.

Piirrän usein tunteeni ulos jos en osaa itkeä tai tekee mieli viillellä. Yleensä se auttaa ahdistukseen todella hyvin.

Ja tykkään hatuista, punaisista hiuksista ja hauskoista silmälaseista. :D

Itse olen kuntosali-ihminen henkeen ja vereen. Rakastan sitä tunnetta joka tulee kun saa väännettyä ne viimeisetkin toistot vaikka tuntuu että jokainen lihas kirkuu armoa. Tykkään myös tosi paljon ihan vaan reippaista kävelylenkeistä, mutta niitä tulee nyt talvella harrastettua vähemmän kylmän sään vuoksi. Toinen minkä olen huomannut olevan tosi hauskaa on hulavanteen pyörittäminen. Siinä kuluu aika reippaasti kaloreita ja voi katsoa samalla vaikka telkkaria sitten kun homma on kunnolla lapasessa. Ja tekee tosi hyvää vatsalihaksille ja muille. Ja on hyvää hierontaakin alaselälle kun on muotoiltu ja vähän painotettu vanne (löysin prismasta alle parillakympillä ja oli hyvä ostos!).

Pitäisi taas saada itseään niskasta kiinni liikunnan suhteen, siitä tulee niin hiton hyvä mielikin kun on löytänyt itselleen sopivat lajit. Voisin hakea mutsin luota sen hulavanteen ja hommata käsipainot. Jumppanauha mulla on täällä kämpillä mutta ei oikeastaan mitään muuta. Ja kuntosalillekin on matkaa useampi kilometri ja sitä ei tosiaan huvita kävellä vaikka ehkä pitäisi.

Voisi oikeastaan kokeilla huomenna jaksaa mennä salille jos vaikka saisin rahaa. :D

Minulla on diagnosoitu bulimia, mutta siinä on myös tiettyjä anorektisiä piirteitä. Kuten se että yritän selvitä reilusti alle 1000 kalorilla päivässä. Se vain onnistuu kovin harvoin, itsekurittomuuteni ja valtavan ahmimistarpeen takia.

Nykyisin saatan oksentaa kuusikin kertaa päivässä, mutta se ei oikeastaan häiritse minua. Olen niin tottunut siihen. Ainoa ongelma on se että rahaa menee ruokaan kuin roskaa, ja se tietty harmittaa.

On tietty niitä hetkiä kun vain syön ja syön ja en loppujenlopuksi jaksakaan oksentaa. Joskus tekee mieli karjua että "nyt tää saa riittää" ja lyödä hanskat tiskiin laihduttamisen suhteen. Mutta en voi olla enää ajattelematta sitä että musta tulisi joskus pieni ja kaunis keiju. En vain saa sitä mielikuvaa pois päästäni.

Painoni vaihtelee suuresti. Joskus juon niin paljon alkoholia että se saa minut lihomaan monta kiloa todella lyhyessä ajassa. Joskus yritän parantua. Joskus taas syömishäiriö saa niin vankan otteen ettei oikein mikään pysy sisällä ja kuukaudessa saattaa tippua yli kymmenen kiloa. Mutta viimeistä tosiaan harvemmin.

Tuntuu, että epäonnistun jopa syömishäiriössäni.

Moi kaikille! :) Nimi on Niina, ikää löytyy 20 vuotta ja tämä blogi tulee kertomaan elämästäni mielenterveysongelmien kanssa. Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö sekä bulimia nervosa. Alkoholin liikakäyttöäkin oli ennen, ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Viiltelyä ja oksentelua harrastan edelleen, vaihtelevissa määrin. Tällä hetkellä lähes päivittäin.

Taustoistani sen verran että minut adoptoitiin ihan pienenä sylivauvana ihanaan perheeseen jossa olen elänyt koko ikäni. Vanhempani olivat kaikkea mitä toivoa saatoin, mutta meillä ei oikein osattu puhua tunteista, joka varmaan johti siihen että olen vähän huono siinä edelleen. Vanhempani erosivat vuonna 08, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa osastohoitoon masentuneisuuden ja itsetuhoisuuden takia ja minulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus. Samoihin aikoihin tapaisin silloisen poikaystäväni Pasin, kenen kanssa olimme yhdessä kaksi vuotta. Ero olikin sitten kova kolaus ja lähetti minut taas masennuksen suohon. 08 oli tosiaan vuosi jolloin moni asia muuttui ja se ahdisti minua paljon.

Paljon aikaa on kuitenkin kulunut siitä ja välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Minulla on ollut säätöä ties kenen kanssa (tällä hetkellä ihanan Hana-nimisen tytön <3), olen tuhonnut itseäni niin monella tavalla etteivät sormet taida riittää laskemiseen. Nyt on jokseenkin parempi kausi. Vietin Kellokosken sairaalassa pari kuukautta itsetuhoisuuden ja alkoholin liikakäytön takia ja se sai minut jotenkin ajattelemaan uudestaan. Tällä hetkellä olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni, vaikka siihen kuuluukin viiltelyä, syömishäiriöisyyttä ja mielialanvaihteluja. Minulla on kuitenkin monia voimavaroja jotka pitävät minut hengissä. Yksi niistä on kirjoittaminen.

Hiilarittomuus ois jees. Oon tänään vetänyt juustomunakkaan. Ajattelin illan mennä kanssa munakkaalla ja maustamattomalla rasvattomalla jugurtilla + makeutusaineella (mielettömän hyvää). On kyllä vitun vaikeeta keksiä mitään helppoa hiilaritonta safkaa et siihen tää homma taitaa kyllä ennemmin tai myöhemmin kaatua. Kun kyllästyn joihinkin safkoihin niin herkästi. Mut toisaalta, pystyyhän jotain munakastakin modaamaan loputtomiin. Ja vois vielä opetella erottelemaan sen keltuaisen siitä niin ei tulisi mielettömästi kaloreitakaan. Toisaalta ei kyllä tulis kaikkea muuta hyvää settiäkään mitä siinä on. Muttajuu.

Eli tämmöstä pohdiskelua tänään. Kai sitä vois tosiaan karppaamaan ruveta, jos vaikka toimisi. :D Mä oon tässä semikarpannut jo jonkun aikaa, eli ei pastaa tai leipää mielellään, ei ainakaan kovin usein. Mutta jospa nyt jättäisi ne kokonaan pois.

Se että juon välillä ei tarkoita, että olisin retkahtamassa takaisin siihen vanhaan kierteeseen. Razi tuli käymään ja juotiin ihan vaan parit lonkerot ja oli kivaa. :) Eli no harm done. Nyt taas juomatta jonkun aikaa sitten, kyllä mä pystyn tähän. Trust me.

Aamupaino on taas jotain 74,5. Tuli eilen syötyä vähän enemmän että se on ihan vaan paskapainoa. Toivottavasti ainakin.

Otin aamulääkkeet äsken ja muutenkin ihan chilli meininki. Vois taas kattoa Supernaturalia ja blogittaa. Siinä kuluu aika ihan hyvin. :)

Viiltely, tupakka, alkoholi, oksentaminen.. En  mä tahdo parantua, mulla on hyvä olla näin. <3

Aamupaino taas kilon vähemmän kuin eilen eli 73,5. Ihanaa kun lähtee paino noin nopeasti, vaikka onkin vaan nestepainoa. Mut tuntuu hyvältä nähdä pienempi luku vaa'alla. <3

Heräsin tossa yhdentoista maissa ja oon nyt hörppinyt kahvia ja möllöttänyt thinspoa tässä. Odottelen sitä että pääsen lähtemään hoitajan/lääkärin juttusille. Mulla ei ole mitään hajua mitkä bussit kulkee sinne niin joudun menemään taksilla ja se tulee vitun kalliiksi mikä ottaa päähän.

Jotenkin mulla on syyllinen olo. Siitä että en jaksa kirjoittaa nättiä ja koskettavaa  tekstiä, siitä että join pikkuisen mehua... Ihan tollaisista pikkuasioista. Mutta jotenkin ne häiritsee mua. Sisäinen kontrollifriikkini puskee taas pintaan. Oon paljon pahempi perfektionisti kuin olisin koskaan uskonut, sen oon tässä viime aikoina oppinut. Pakko olla laiha ja kaunis, pakko yrittää parhaansa kaikessa, pakko pysyä kontrollissa. Pakko olla niin täydellinen kuin suinkin. Täydellinen minä.

Iltapaino sama kuin aamupaino! :) Voi näitä elämän pieniä iloja.

Oon tässä kirjoitellut ja jatkanut vielä Supernaturalin möllötystä. Pitäis kai kohta mennä nukkumaan mutta ei väsytä yhtään kun torkuin päivällä ja oon juonut niin paljon kahvia.

Thinspoa:

Oon oksentanut kaiken paitsi 400 kaloria ja oon ihan naurettavan ylpeä itsestäni. Mä en voi lopettaa tätä. Mä en halua. Mä olen iloinen näin, mä olen tyytyväinen itseeni. Kaikki on hyvin niin kauan kunhan vain painoa tippuu. Ja tän päivän aamupaino olikin kilon pienempi kuin eilisen. Eli tosi jees meininki. <3

Oon rullaillut tumblrissa satunnaisia thinspoblogeja, kirjoitellut, piirrellyt, juonut kahvia, katsonut Supernaturalia ja ottanut torkut. Tää on ollut tosi rento ja kiva päivä oksentelusta ja viiltelystä huolimatta. Mulla ei oo ongelmaa niiden kanssa, ei ainakaan tällä hetkellä. Jos alkoholi on osallisena niin silloin mulle tulee paha olo. Mutta tänään on ollut aivan tasainen ja hyvä fiilis koko ajan.

Haluisin lähteä vielä iltalenkille. Katsoo jos jaksaisin, siellä on kyllä aivan saatanan kylmä. Oli ainakin päivällä kun kävin kaupassa (sain vihdoinkin ostettua sitä makeutusainettakin niin ei tarvii pumpata kroppaa täyteen sokeria).

Mitäs, oon oksentanut kai kolme kertaa tänään. Kurkkuun vähän sattuu mutta ei muuta. Masukin toimii hyvin, kiitos kuitulisän. Tykkään. <3

Everything's cool as long as I'm getting thinner.

En oo selvinnyt viiltelemättä tänään. Pari uutta viiltoa tuli enkä ole siitä ylpeä mutta ei sille enää mitään voi. Oksensinkin aamulla kun söin nuudeleita. Oudointa tässä kaikessa on se, että mulla on ollut tänään itse asiassa ihan hyvä olo. Jokseenkin tyhjä mutta siedettävä. Miksi mä silti teen tätä itselleni?

Tihkusade sumentaa näköni,
navakka tuuli läpäisee flanellipuseroni ja villamyssyni.
Katson lehtisadetta ja huomaan innostuvani reissusta
josta oletin tulevan yhtä piinaa.
Joka kuukausi toistuvat kivutkaan eivät tunnu niin pahalta ulkoilmassa.
Frisbee lentää väärään suuntaan
nauran itselleni
naakka säikähtää kovaa ääntä.
Tieltä kuuluu tasainen ääni
klip klop
kun joku taluttaa siellä hevosta ja koiraa.
Järvi tyrskyää niin että se näyttää mereltä.
Sadevesi ja tuulenpuuskat
kantavat huoleni pois,
ja sydämeni on jälleen kevyt.

Edes hetken verran.

Kun tulen sisään
kuuluu tuttu ääni
"Selvisit hengissä"
"Joo", vastaan virnistäen.
Mieleni tekee lämmintä maitoa ja suolatikkuja.

Anan ja nälänkin äänet ovat taas hetkeksi hiljentyneet.

Sinä hirviö.
Muistutat minua ihmisruumiistani
ja sen tarpeista.
Tarpeettomista tarpeista.
Ahneudesta, likaisuudesta, himosta.
Nälkä,
mene pois.
Vihaan sinua.
Tahdon olla kuulematta ääntäsi,
tahdon että sinua ei olisi olemassa.
Tahdon, että vartaloni muuttuu.

Tahdon elää maailmassa jossa ei ole ruokaa,
ei nälkää,
jossa sisäinen kauneus määrittää myös ulkoisen kauneuden,
jossa koko vartalo
on sielun peili.

Kuljen sumussa.
Värit ovat epäselvät, enkä näe juuri käsiäni pidemmälle. En näe tulevaisuuteen. En osaa arvata mitä on vastassa, ja se kiusaa minua.
Jatkuuko polku yhtä kivikkoisena
vai päädynkö kenties pian maantielle,
josta joku poimisi minut kyytiin?

Kenkäni ovat kuluneet puhki.
Kylmä ja kostea vesi litisee varpaideni välissä,
ja saa jalkani tuntumaan lyijynraskailta.

Hengityksenikin höyryää,
ja minusta tuntuu että sisälläni on samaa sumua kuin ulkona.

Päänsärky ja ahdistus lähti pois ja nyt mun tekee mieli vaan kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. En mä tiedä mitä mä edes kirjoittaisin mutta on vaan sellainen olo että tekee mieli jauhaa jotain paskaa.

En oo vissiin hirveesti selittänyt mun sukupuoli-identiteetin heittelyistä täällä? Kertonut siitä että välillä tunnen itseni mieheksi? En mä tiedä osaanko mä nytkään kertoa mutta niin se vaan on. Se ei oo sitä että tuntisin itseni poikatytöksi tai jotenkin tiedättekö, tosi rekkalesboksi vaan ihan konkreettisesti mieheksi. Siinä mittakaavassa että tunnen oloni epämukavaksi tässä harvinaisen kurvikkaassa kropassa. Se on taas ollut viime aikoina päällä välillä. Ei niin pahana kuin on joskus ollut (ei oo tarvinnut sentään bindata tissejä ahdistuksen takia) mutta kuitenkin.

En mä tiedä, kai mä vaan olen aikamoinen outolintu. Onkohan mussa yhtäkään normaalia asiaa?

Mamma tuli tänään kylään. Ohjelmassa on ollut hillitöntä ahmimista, siivoamista ja Supernaturalin katsomista. Huomenna vissiin katsotaan yhdessä Girl interrupted.

Mua ahdistaa ihan mielettömästi ne pari pientä kakkupalaa jotka söin tänään. Mut ei sille enää mitään muuta voi kuin nukkua pahimman ohi ja liikkua myöhemmin pois. Ei vaan oo yhtään ylimääräistä rahaa mennä kuntosalille eikä liikkuminen ulkona houkuta näillä säillä YHTÄÄN. Mutta noi on typeriä tekosyitä joihin sortuu vaan heikot. Ja se nyt on yleisesti tiedossa että mä oon patalaiska ja selkärangaton lähes kaiken suhteen. Mä haluaisin niin kovasti olla laiha mutta en silti saa persettäni liikkeelle. Vihaan itseäni. Taas. Aina.

...Ja kiitos Jumalan ja Jumalattaren, olen taas entistä ehompi. Luin Scott Cunninghamin kirjaa Wicca siellä, ja sain taas voimaa ahdistuksen voittamiseksi. Aion edelleen laihduttaa ja muuta, mutta yritän parhaani mukaan tehdä sen vahingoittamatta itseäni tai huolestuttamatta muita. :)