Söin lohikeiton ja omena-kaurahiutalemömmöä enkä oksentanut. Mikä on kai ihan jees silleen. Ahdistaa kyllä ihan sikana ja tuntuu et se ois ollut liikaa. Sit käytiin kahvilla. Join omani kermalla, mikä ei oo yhtään hyvä. Mutta kun se oli hyvää. Meinasin tosin oksentaa senkin jälkeen kun tuli vähän huono olo kun se oli niin makeaa.

Mutta siis, syömiset sikseen, nyt alkaa olla jo vähän parempi olo kun hiffasin mistä tää tänkertainen stressipiikki johtuu, kiitos äidin. Ihan oikeasti, sille jutteleminen helpotti ihan mielettömästi. Tajusin että tää on taas niitä tilanteita joissa tulee eteen se että pelkään muutoksia. Kun pääsen laitokselta pois ja haen uutta asuntoa. Mä vaan aina reagoin sentyyppiseen stressiin näin, vaikka ei edes olisi varsinaisesti aihetta masentua. En kai mä silleen masennukaan, mä vaan stressaan ihan liikaa. Pitäisi meditoida enemmän.