Mulla ei ole koskaan tässä kämpässä ollut näin rauhallinen ja tasapainoinen olo. Mutta kyllä mä silti huomaan että täällä on energiat ihan sekaisin, liikaa muistoja ja inhottava talo muutenkin. Et kyllä mä tästä muutan.

Anygays, mulla on mennyt tosi hyvin. Oon hengannut Hanan, Smirren, Razin, Marikan ja Birgitan kanssa tässä pari päivää ja meillä on ollut NIIN hauskaa ja me ollaan lähennytty ihan vitusti. Ihan mielettömän hyvä porukka oikeesti! :)

Jumalille kiitos että olen taas kunnossa.

Meikkasin ja pukeuduin nätisti, ja tunnen itseni kauniisti. Poltan ruususuitsukkeita ja tupakkaa ja soittelen kavereille miten ne pääsee tänään tulemaan tänne viettämään halloweeniä. :) Tosi hyvä ja rauhallinen olo, musta tuntuu että oon taas löytämässä tasapainon. Tuntuu ihan mahtavalta.

Oon tänään syönyt kupillisen puuroa ja 5 leipää sienisalaatilla (siihen jää oikeasti koukkuun!). Yhden siiderinkin huitaisin naamaani vaikka en periaatteessa saisi ton antabuksen kanssa mutta noin pienestä määrästä ja rauhallisesti juodessa ei tullut mitään oireita. Mitä nyt pikkuisen kasvojen punotusta, mutta se nyt ei haittaa. Musta se on oikeastaan aika söpöä. <3

Ekasta en vielä tiedä mihin mutta toka tulisi vasemman käsivarren sisäpuolelle arpien päälle niin että näen itse lukea sen. Siihen kohtaan mihin olen aikoinani eniten viillellyt. Toi r on vielä vähän fucked up mut korjaan sen kyllä lopulliseen versioon. Ja v myös. Mutta siis joo, olen kyllä tietoinen siitä että tatuoinnit arpien päällä saattaa haalistua/vääristyä mutta noi tossa kohdassa olevat arvet on jo niin vanhoja että en mä usko että toi nyt ihan sairaan näköiseksi menee. Ja ainahan sitä saa paikkailtua myöhemmin..

Toi eilinen vuodatusteksti ja juttelu äidin kanssa plus se että puhuin aamulla lääkärin ja omahoitajan kanssa helpotti huomattavasti. Nyt oon taas oma pirteä itseni vaikka päässä pyöriikin kalorit taas. Mutta ei kovin pahasti, se nyt on vaan tapa ja luonteenpiirre josta on vaikeaa päästä irti.

Eli siis, suunnitelma A on edelleen voimassa. To do: GET HOME AND BE AWESOME.

Söin lohikeiton ja omena-kaurahiutalemömmöä enkä oksentanut. Mikä on kai ihan jees silleen. Ahdistaa kyllä ihan sikana ja tuntuu et se ois ollut liikaa. Sit käytiin kahvilla. Join omani kermalla, mikä ei oo yhtään hyvä. Mutta kun se oli hyvää. Meinasin tosin oksentaa senkin jälkeen kun tuli vähän huono olo kun se oli niin makeaa.

Mutta siis, syömiset sikseen, nyt alkaa olla jo vähän parempi olo kun hiffasin mistä tää tänkertainen stressipiikki johtuu, kiitos äidin. Ihan oikeasti, sille jutteleminen helpotti ihan mielettömästi. Tajusin että tää on taas niitä tilanteita joissa tulee eteen se että pelkään muutoksia. Kun pääsen laitokselta pois ja haen uutta asuntoa. Mä vaan aina reagoin sentyyppiseen stressiin näin, vaikka ei edes olisi varsinaisesti aihetta masentua. En kai mä silleen masennukaan, mä vaan stressaan ihan liikaa. Pitäisi meditoida enemmän.

Mulla aina vähänkin isommat elämänmuutokset laukaisee tän syömishäiriökierteen. Vanhempien avioero, taidekouluun pääseminen, sieltä pois jääminen, tekstiili- ja vaatetuslinjalle pääseminen... Plus sitten ihmissuhdekiemuroilla on oma osansa mutta juuri nää on ne pahimmat ns. triggerit. Ja tuntuu etten voi itse vaikuttaa tähän reaktiooni mitenkään. Oiskohan saatavissa jotain stressinhallintakursseja tai jotain?

Mun pitäisi vaan paahtaa ihan vitusti ja keskittyä sen muutoksen hyviin puoliin eikä pelätä sitä. Pelko on mun ongelma. Pelko siitä mikä muuttuu. En näe sitä, näen vain sen minkä menetän. Ja se mussa juuri on vikana. Mun pitäisi myös tajuta ettei mun koko elämä muutu kun pääsen vaikka johonkin kouluun. Se ei todennäköisesti vaikuta mun ihmissuhteisiin tai mihinkään muuhunkaan. Päiväohjelma ja ympäristö saattaa vaihtua, mutta todelliset ystävät tulee mukana vaikka helvettiin (ja sielläkös on jo pariin otteeseen tultu vierailtua).

Mut joo, veikkaan et auttaa jo et tiedostan tän asian.

Oksensin pullat jotka söin. Salilla meinasin oksentaa uudelleen kun näin itseni peilissä. Tuli tippa linssiin kun tunsin itseni niin sietämättömän rumaksi. Rehkin sitten hiki hatussa ja olo helpotti hetkeksi mutta nyt on vaan tosi väsynyt ja masentunut olo. Toisaalta mulla on ollut ikävä mun syömishäiriöisempiä kausia, ja tuntuu kuin vanha tuttu olisi palannut, mutta toisaalta taas Mia on kamala ämmä jota löisin päin näköä jos se olisi mahdollista.

Kunpa asiat olisikin niin helppoja että ne voisi ratkaista väkivallalla.

Oksensin pullat jotka söin. Salilla meinasin oksentaa uudelleen kun näin itseni peilissä. Tuli tippa linssiin kun tunsin itseni niin sietämättömän rumaksi. Rehkin sitten hiki hatussa ja olo helpotti hetkeksi mutta nyt on vaan tosi väsynyt ja masentunut olo. Toisaalta mulla on ollut ikävä mun syömishäiriöisempiä kausia, ja tuntuu kuin vanha tuttu olisi palannut, mutta toisaalta taas Mia on kamala ämmä jota löisin päin näköä jos se olisi mahdollista.

Kunpa asiat olisikin niin helppoja että ne voisi ratkaista väkivallalla.

Pitihän se arvata ettei tää osastoreissu takaisi mitään ihmeparantumista. Mulla on ollut ihan kauhee olo tässä jo jonkun aikaa, ja aika lailla jatkuvasti. Ensinnäkin oon huolissani siitä miten mä pärjään yksin. Mua ihan tosi pelottaa miten tuun onnistumaan normaalielämässä. Ja toiseksi mä olen huolissani Hanasta. Kyllä mun pitäisi päästä täältä pois ainakin joksikin aikaa kyllä, siis silleen et saan nyt sen asuntoasian, samhainin ja susirituaalin nyt ainakin pois alta mutta totta puhuen en kyllä tiedä oonko vielä valmis elämään yksin. Ja kun haluaisin olla. Mä oon nyt ihan mielettömässä pattitilanteessa enkä tiedä mitä tehdä.

Ahdistaa siis ihan vitusti.

En mä tiedä, kai mä meen torstaina himaan ja hoiteleen niitä kämppäasioita. Haluun nyt sen uuden asunnon napattua itelleni ja muutettua siihen asap. Ja sit 30.-31. päivä ois vissiin suunnitelmissa mennä Razille Lopelle, ja 10.11 ois sitten luvassa wiccailua. Mut siihen se sit jääkin. Sit en voi taas muuta ku velloa omassa pienessä maailmassani. Kai mun pitäisi vaan yrittää. Mutta kun se pelottaa niin paljon. Haluaisin takaisin arkeen, kissan luo (ikävä Taikaa ja syyllinen olo kun en oo voinut hoitaa sitä!) ja omaan kämppään, ja väsäämään kaiken maailman loitsuja ja ties mitä. Mutta tää pääkoppa rajoittaa niin saatanasti. Haluaisin itkeä ja paiskata aivoni seinään. Saatanan hyödyttömät kapistukset kun ei ees välittäjäaineet toimi.

1058 kaloria syöty ja 500 kulutettu. Kaikista eniten mua vituttaa toi miten vähän loppupeleissä liikuin, oisin halunnut että se luku nousisi ainakin vähän yli kuudensadan. :( Mut aina ei voi voittaa, siihen on vaan pakko tottua tai sitten yrittää kovemmin.

Ei oikeesti vittuakaan kiinnostais mädäntyä täällä osastolla enää. Haluun vaan kotiin. Vaikka ahdistaakin niin osaan silti hallita sitä paremmin nyt, ja on mulla vähän parempi lääkitys. Tällä hetkellä mulla menee citalopramia, peratsinia ja deprakinea, plus tarvittavana ketipinoria.

Huomenna pitäis vissiin pakkailla kamoja vähän lisää ja nähdä sitä sosiaalityöntekijää (tänään onnistuin lahjakkaasti unohtamaan sen ajan vaikka olin puoli tuntia ennen tapaamista vielä muistanut sen). Perse. No, kai mä jotain tekemistä keksin.

Tän illan mä ajattelin vaan kirjoitella ja katsoa ehkä ekan jakson Madoka Magicaa.

Joskus vaikutan blogiteksteissäni ihan kauheelta emottajalta. Jostain syystä tulee vain kirjoitettua enemmän niistä negatiivisista tunteista kuin positiivisista. :P

Eli siis, tällä hetkellä hyvää elämässäni:
-Olen ehkä saamassa uuden asunnon lähiaikoina, tai ainakin olen iskenyt silmäni erääseen mukavaan tilavaan yksiöön.
-Olen ihastunut/rakastunut, ja vaikka tällä sydänkäpyselläni on masennuskausi päällä ja hän ei kykene juuri nyt seurustelemaan, olen silti tosi iloinen että hän on ystäväni. <3
-Pääsen muutaman päivän päästä kotiin osastolta.
-Oon ollut yli kuukauden viiltelemättä ja ryyppäämättä, mikä on aika jees.

Yksi asia mua kotiutumisessa kyllä pelottaa, nyt kun tuli sekin puheeksi. Toivon nimittäin etten ratkea taas juomaan, koska viinallahan mä kaiken tän takaisin lihoinkin. Hyi hitto, ihan tosi. Mun on pakko keksiä jotkut selkeät säännöt itselleni juomisen suhteen. Ja jotain muuta tekemistä.

Mut uskon kyl et oon kova mimmi ja meen vaikka läpi harmaan kiven.

(Kyllä, kuva on minun ottamani. Ja kyllä, siinä olen minä. Ja kyllä, kamerassani on ajastin.)

Haluisin vaan viillellä ja oksentaa kunnes ulos tulee vaan vatsahappoja. On ihan vitun paha olla. Ei muuten mut tunnen itseni vaan niin vitun läskiksi ja ällöttäväksi ja tuntuu etten oo koskaan tarpeeksi hyvä itselleni. En oo koskaan tyytyväinen. Siis oonhan mä iloinen siitä että painoa on taas pudonnut, joo, mutta.. Äh, en tiedä. Miksei tää ahdistus voi vaan mennä pois? Niinku, mielellään, lopullisesti?

Miksi en osaa olla onnellinen?

Tähän mennessä oon syönyt 737 kcal ja kuluttanut 391. En oo tyytyväinen mut minkäs teet perkele. En voi enää oksentaakaan kun syömisistä on jo niin kauan. Vituttaa ihan sikana. Kai sitä vois lähteä lenkille, jos vaikka sais vähän puhtia siitä sitten.
BMI on tällä hetkellä 24,4 ja kiloja on 7 tai 8 vähemmän kuin osastolle tullessa. Onneksi noi ei kiinnitä siihen paljon huomiota, pääsen kotiutumaan jo torstaina. Ja kohta varmaan muuttamaan uuteen kämppäänkin missä ei ois niin paljon pahoja muistoja ja muuta.
Kelasin kanssa alkaa käymään salilla säännöllisemmin kun kotiudun, kun sossuhan kai avustaa jotain kuntoutumista tukevaa liikuntaharrastusta mun käsittääkseni.

Lihava sika. Painoindeksi 24,4. Lihava, lihava, lihava.

Eihän mulla enää mitään syömishäiriötä ole kun oon lihonut takaisin tähän painooni. Oon nyt terve. Ei mulla ole enää mitään hätää.

Ei mitään hätää.

Vähän läskiahdistaa jostain syystä. Kun hoitajan kanssa keskustelu pisti taas ajattelemaan syömishäiriötänikin enemmän. Olin melkein ehtinyt unohtaa koko bulimian. Toivottavasti se ei tee paluuta. Veikkaisin kyllä että se on bulimia anorektisin piirtein. Tai vittuuko mä mistään tiedän. Mut siis, kyllä Ana on mun päässä paljon meteliä pitänyt vaikka se ei nyt päällepäin näykään.

Nyt just mä haluisin... en tiiä, kattoo jotain retardia animea. Ja shoppailla. Mut se nyt ei oo mahollista. Ja en mä tiiä onko täällä nyt paljoa ideaa shoppailla kun lähellä on vaan valintatalo ja k-kauppa. Ei paljo iloa irtoa niistä mokomista.

Mutta siis joo, unohdin kai aiemmin kertoa että oon lopettelemassa tupakointia tässä samalla kun kotiudun kellikseltä. Tänään meni vielä 2 röökiä mutta enempää ei tuu toivottavasti menemään. Ellei iske ihan kauhee ahdistus, sit pummin joltain. Mut siis yritän saada kierteen kerrasta poikki. :) Kyl mä pystyn tähän! Mulla on vaan just se et pitäis keksiä käsille jotain korvaavaa tekemistä siksi aikaa kun muut polttaa. Jotain muuta kuin syöminen. Sitä mä yleensä tuppaan käyttämään tupakankorvikkeena. Ja jos totta puhutaan niin mielummin mä poltan kuin napostelen, sen verran sairas mä oon edelleen.

Mut joo siis safkaksi vedin ehkä sellaisen kolmisen desiä kanakeittoa ja sitten pikku purkillisen vaniljajäätelöä mikä oli ihan jees. Meinasin mennä oksentamaan jäätelön jälkeen kun oltiin juuri juteltu bulimiasta hoitajan kanssa mutta en sitten mennytkään vaan valitsin kirjoittamisen korvaavaksi tekemiseksi. Vieläkin kyllä polttelee inhottavasti mielessä ja kurkussa. Jotenkin likainen olo.

 syödyt kalorit yhteensä: 547kcal

+236kcal
-391kcal
BMI: 24,4 Normaalipaino! Jee! Ei enää ylipainoa! :)

Joo siis moi. Rakastan viinirypäleitä ja naisia jotka pelaa tennistä. <3 Tää ulkoasu tulee varmaan vaihtelemaan aika usein, että parasta ehkä tottua siihen. :D

 Oi, tollasen masun mä haluan. <3 Ihana!

Kävin tänään salilla puoli kahdeksan maissa ja rehkin siellä sen perus tunnin verran, eli ihan jees silleen... En oo syönytkään tänään liikaa, aamulla pikkasen ruispuuroa ja lounaaksi 1 peruna ja jonkun verran nakkikastiketta. Sanoin ei suklaalle vaikka teki mieli ostaa ja kaikkea. Kahvia oon kyllä vetänyt kermalla kaksi kupillista mutta ei kai se maailmaa kaada. :)

En malta odottaa että pääsen täältä kotiin ja katsomaan sitä asuntoa. Oon ihan täpinöissäni jo. Huomenna on jo tiistai, iik! :) Pääsen siis torstaina täältä pois.

Tänään sain maksettua Birgitalle velat ja kaikkee, mihin oon ihan tyytyväinen. Oon yleensä tosi hidas maksaa velkojani. :/ Mikä on silleen aika noloa.

Mut joo, tänään pitäs hoitaa viel tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa kolmelta, muuten onkin sit vapaata peukaloidenpyörittelyä.

Light-jaffa on edelleen hyvää.

72-73 kiloa on painoa tällä hetkellä vaikka salilla käyminen onkin viime aikoina jäänyt vähän vähemmälle.

Mut juu, nyt pelataan korttia kavereiden kanssa ja vaikka mitä, et ihan jees meno silleen.

Aamusta tähän asti päiväni on mennyt näin:

1. Epätodellinen ja levoton olo.
2. Ahdistusta ja masennusta, sekavia ajatuksia kaikesta.
3. Lähdin lenkille rauhoittelemaan ajatuksiani ja mielikuvitukseni vei minut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Se oli hienoa.
4. Vitun hyvä olo, asiat alkoi rullaamaan. Vitun jees riimuluenta ja kaikkee.
5. Selitin rakkaalle ihmiselle siitä riimuluennasta ja hän avautui itsestään enemmän kuin oikeastaan koskaan. Nyt tuntuu että rakastuin häneen entistä enemmän.
6. Sumplin mutsin ja faijan kanssa asioita uuteen kämppään liittyen ja saatiin kolme uutta wiccakirjaa tilaukseen huuto.netistä.
7. Kaverin exä pyysi facebookkaveriksi (wtf).
8. Eräs kertoi minulle olevansa ihastunut minuun.
9. Eräs toinen harrasti seksiä (osastolla) ja hoitaja sai kiinni. Siinä oli sitten naurettavaa koko porukalle.
10. Vitusti metelöintiä ja älämölöä ja sitten taas kirjoittamista.

On ollut elävä olo.
Aamulla tahdoin niin kovasti viillellä ja itkeä. Rintaa puristi enkä osannut keskittyä mihinkään. Kaikki helpotti kun lähdin lenkille. Hymyilin ja nauroin muiden kommenteille mun hännästä, pistin kovan kovaa vastaan. Kannan sen ylpeänä.
Lenkillä ollessani pysähdyin sillalle. Katsoin mutaista vettä ja syksyisiä puita ja kuvittelin hetken että lensin kun katselin kaiteen yli. Jalkani irtautuivat maasta ja liisin hetken joen yllä, vapaana huolistani, irlantilaisten sävelien kannattelemana.

Illalla iskin silmäni tähän mennessä hintansa puolesta ja minulle sopivimman asunnon pitkään aikaan, ja toivon että pääsen muuttamaan siihen. Netistä löytyi myös kolme käyttämättömänä ihan sikakallista kirjaa pilkkahintaan. Mahtavaa. <3

Eli siis, hieno päivä.

Siis mä otan nyt jo paineita. NORMAALIELÄMÄSTÄ. Vittu siitä että pääsen ulos täältä osastolta. Miten tollaisesta asiasta voi saada paineita aikaan? Mutta kun tuntuu että mulla on miljoona asiaa hoidettavana. Siis oon ihan paniikissa siitä saanko pidettyä päivärytmin kasassa, syötyä hyvin ja säännöllisesti, tiskattua ja siivottua ja harjoitettua uskontoanikin siinä samalla,..

Ei näistä asioista pitäisi näin paljon huolehtia mutta minkäs teet kun oot obsessiivinen luonne ja ihan hullu perfektionisti.

Vittu hei tiiättekö, nyt en kirjota silleen kieliopillisesti oikein aina, mut silleen et pointti tulee perille. Enkä ala piilottelee ajatuksiani.

Mua ärsyttää välillä ihan mielettömästi yksi ihminen täällä osastolla. Itsekeskeinen ja sekava ihminen ja mua ottaa se ihan järjettömästi päähän just nyt. Tekee välillä mieli vaan lyödä sitä joskus silleen vittu ihan oikeesti, tarviiko olla oikeesti noin lapsellinen. Okei, siis en nyt sano etten itse koskaan ois, tai että LAPSENMIELISYYS olisi väärin. Mutta sellanen että vittuillaan ja huudellaan asiattomia virkavallalle ja hoitajillekin, menee multa vähän yli hilseen. Tuntuu että toi on oikeesti jotenkin jälkeenjäänyt. En mä tiiä, ehkä se onkin. Ei ihme tolla huumemäärällä.

Ja sit tää etten osaa olla ajattelematta muita. Mua ärsyttää nimittäin yksi toinenkin ihminen. Se on niin vitun hiljainen eikä ilmaise itseään MITENKÄÄN. Vittu kun mä yritän huolehtia siitä ja kysyä että masentaako tai väsyttääkö niin se ehkä vähän pudistaa päätään mutta koko olemus huutaa että auttakaa mua. Vittu kohta mua ei enää jaksa kiinnostaa jos ei voi kertoa asioistaan, en mä oo mikään hoitaja jolle maksetaa palkkaa siitä että kattelen tollasia tyyppejä. Muuten se on siis ihana ja silleen ja joudun tän ihmisen kanssa olemaan tekemisissä myöhemminkin eli koitan nyt vaan ottaa rauhassa mutta ihan oikeesti mulla palaa käpy.

Just nyt mulla palaa käpy ihan kaikkeen.

Vittu haluisin vaan nukkua.

Itkettää, ahdistaa, tekee  mieli viillellä, tekee mieli oksentaa. Olen ruma, läski, paska ihminen. Näille väitteille ei ole varsinaista perustetta juuri tässä hetkessä mutta siltä musta tuntuu. Tätä on LÄSKI OLO pähkinänkuoressa. En vittu jaksa. En kestä. En ruokaa, en tätä osastoa, en vittu yhtään mitään. Mua oksettaa nähdä itseni peilistä juuri nyt, ja mun tekee vaan mieli hajottaa se peili. Kunpa mä osaisin itkeä tai voisin nukkua. Tai viiltää. Saisinpa takaisin sen ihanan mielenrauhan joka mulla hetki sitten oli ihan käden ulottuvilla.

Nyt hokasin. Huolehdin taas muiden asioista. Birgitta vaikuttaa niin masentuneelta että mä tunnen itseni riittämättömäksi kun en voi auttaa sitä ja saada sitä jotenkin piristymään ja kaikkea. Tää on ihan vitun hankalaa olla yliempaattinen. Tai en mä nyt tiedä yliempaattinen, mutta silleen you know.

Mun on pakko rauhottua jotenkin nyt saatana.

Oon pistänyt ihan mielettömästi energiaa siihen että uppoudun taas ihan täysin wiccan syövereihin. Olen harjoitellut riimuja ja tarot-korteista lukua ja vaikka mitä muuta. Tein tuossa eilen työpajalla uuden heilurinkin, ja oikein toimivan ja nätin sellaisen vieläpä. :) Loppujen lopuksi tosi yksinkertainen tehdä.

Oon kirjoitellut ihan mielettömästi kaikkea perusinfoa varjojen kirjaani ja se onkin kasvanut aika huimaa kyytiä. Pari loitsuakin pyöritellyt kasaan ja odotan innolla että pääsen kotiin täältä että voin toteuttaa ne. :)

Ruokavamma meinaa taas nostaa päätään. On tullut ahmittua ja oksennettua välillä ja muutenkin syötyä miten sattuu ja liikunta on taas jäänyt vähemmälle ja sen takia on kauhee morkkis ja läskiahdistus päällä. Pitäis vaan saada ittensä liikkeelle eikä jäädä vellomaan siinä pahassa olossa mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Just nyt mua itkettää ja oksettaa ja ahdistaa ihan sikana. Tuntuu että kaikki menee pieleen. Pääsen muuttamaankin aikaisintaan joulukuun alussa, eli vaikeuttaa vissiin pikkuisen kämpän hakua toi kuukauden irtisanomisaika... Ja just kun löytyi ihana asunto niin isännöitsijä ei vastaa puhelimeen kun olis kyseltävää oisko se mahdollista pitää vapaana siihen joulukuun alkuun asti vaikka.

Kunpa osaisin itkeä. Mut kun ei, ei ja ei. Eihän semmoinen tuu kuuloonkaan.

Oon vaan niin saatanan peloissani siitä että mokaan taas kaiken.

Mikä perfektionisti, missä?

Hei Homostiina. <3 Biisi. Lue lyriikat. Alunperinhän tää biisi on japaniksi, se on Inuyashasta se I want to change the world. Mut luin nää englanniksi nää lyriikat and it speaks straight from my heart baby. <3

Oon nyt Hyvinkäällä lomilla osastolta ja mulla on tosi hyvä olo. Oon syönyt tänään lautasellisen ruispuuroa ja kana-caesar salaatin. Eli ihan terveellisesti. :) Kävelyäkin on tullut tunnin-parin verran tähän mennessä mikä on ihan jees juttu. Painostani tai syömistäni kaloreista mulla ei ole aavistustakaan mutta se ei häiritse mua enää yhtään. Kunhan mulla on hyvä olo. Sain kuulla Marikalta että näytän hiton hyvältä nyt kun oon taas terveempi, ja huomasin sen nyt itsekin kunnolla. Oon saanut aika paljon lihasmassaa, mun iho on paremmassa kunnossa ja on energiaa vaikka muille. Naurukin on yhtä hersyvä ja tarttuva kuin ennen. :) Oli tosi ihanaa nähdä Marikaa, mulla on koko osastojakson ollut kamala ikävä sitä. Juteltiin pitkään aika laajasti ja todettiin että vittu me ollaan kovia jätkiä.

Huomenna sitten pikku miittinki mun luona med Marika, Razi ja Hana. :) <3 Suunnitelmia suunnitelmia. Sitäkin odotan tosi innoissani, ihanaa kun näkee taas rakkaita ihmisiä.

Ja tänään varmistui se, että sossu on valmis maksamaan mulle asumistukea sen verran että mun on mahdollista saada se kämppä. Nyt kaikki siis riippuu vaan siitä ehdinkö ennen kuin joku vie sen mun nenän edestä ja tahtooko ne mut sinne vuokralle. Se olisi tosi hienoa. Ihanaa kun on homma melkein paketissa käytännössä, vaikka kaikki ei ookaan vielä ihan varmaa.

Smirre ainakin tulee tänään vielä käymään, ja Marika saattaa kanssa pyörähtää vielä iltakahvilla, eli onhan tässä ohjelmaa vaikka muille jakaa.

Vähän ärsyttää se että kaapissa ei oo muuta kun nuudeleita eikä mulla oo rahaa oikein muuhun ja kun jääkaappikin on pois päältä ja ties mitä. No, huomenna saan vissiin ainakin parikymppiä niin sitten saa taas vähän terveellisempää safkaa. Ei sitä nyt yhteen tai kahteen nuudelipussiin kuole. :)

Oon niin onnellinen siitä että mulla on taas parempi olo. Tuntuu että olisin syntynyt uudelleen.

Se, kun sanon että olen ihmissusi on ihan puhtaasti henkinen juttu. En muutu täysikuulla sudeksi tai mitään muutakaan kauhuelokuvista tempaistua soopaa. Tunnen vaan mieletöntä yhteenkuuluvuutta susien kanssa ja mulla on tiettyjä susimaisia piirteitä (helvetin herkkä hajuaisti ja kuulo, mutta lähinnä silloin kun oikein keskityn, plus joskus esim. säikähtäessäni saatan reagoida vaistomaisesti kuin koiraeläin). HALUAISIN olla fyysisesti vahva, kuten ihmissudet kuvataan kirjallisuudessa ja elokuvissa, ja tähtäänkin siihen että treenaan pitkäjänteisesti ja muuta. Pystyn myös halutessani (lähinnä unissani ja meditoidessani) irtautumaan ruumiistani, jolloin henkeni muuttuu sudeksi ja pääsen liikkumaan vapaasti henkimaailman puolella. Uskon siihen että näkemämme maailma on vain yksi monista tasoista.

En tuomitse muiden uskomuksia tai näkemyksiä, vaan uskon, että jokaiselle on se oma oikea polkunsa. Jos uskoo taivaaseen ja helvettiin, so be it. Jälleensyntymä, fine with me.
Ihan oikeasti, miksi vain yhden uskontokunnan pitäisi olla oikeassa.
Loppujen lopuksi uskon myös, että kaikki jumalattaret ovat yksi ja sama, ja kaikki jumalat ovat yksi ja sama. Maskuliinista ja feminiinista puolta tarvitaan molempia. Sekä sitten sitä neutraalia energiaa, joka ei välttämättä ole jumalallista, vaan jotain vielä astetta ylempää jota ihmismieli ei pysty käsittelemään vaikka kuinka yrittäisi.

Voi kuulostaa ihan vitun trippiseltä tää meikäläisen ajatuksenjuoksu mutta näin mä olen nähnyt asiat pienestä pitäen.

Saatan saada ihanan kämpän Espoosta. Vittu mä oon onnellinen jos saan sen vittu. Sinne mahtuu mun alttari ja kaikki tosi nätisti ja kissallakin on tilaa peuhata. Pitää vaan kysellä sossusta onko se mahollista ettei toi oo liian iso kun siinä on joku neliömäärä mitä ne voi tukea yhdelle ihmiselle asumistukea.

Koht oon menossa saunaankin ja kaikkea. Ulkona on tosi hyvä ilma ja mulla on hyvä fiilis. Juttelin tänään pitkään tosi kivan mieshoitajan kanssa (valkotakkinen, liekö ollut joku superhoitsu). Se on se joka tekee mulle sen SCID-haastattelun viikonloppuna ja siitä eteenpäin. Eli ihan jees.

Kauhee into ois väsäillä kaikkia loitsuja ja muita.

Laihdutus on jäänyt vähän pienemmälle huomiolle kun en oo saanut itseäni pariin päivään sängystä ylös salille kun oon jostain syystä ollut niin vitun väsynyt... Mikä harmittaa vähäsen. Ja veikkaan että oon ehkä lihonut vähän. Mut oon edelleen syönyt saman verran kuin ennenkin. Pitäs vaan taas saada itteään niskasta kiinni ja lähteä liikkumaan. :)