Tunnen taas itseni ihan liian lihavaksi siihen että voisin kutsua itseäni pro Anaksi vaikka tavallaan sellainen (edelleen) olenkin. Tahtoisin niin kovasti olla pieni ja täydellinen mutta olen aina luovuttanut kesken ennen kuin olen saavuttanut unelmani laihuudesta. Tuntuu typerältä ajatella että minulla olisi yhtään minkäänlainen syömishäiriö kun olen näin lihava ja suorastaan ällöttävän terve, ainakin fyysisesti. Jotenkin vain tuntuu että en ole riittävän hyvä edes tähän.

Joidenkin korvaan nää ajatukset kuulostaa varmasti typerältä, mutta en voi lakata ajattelemasta näin. En vain yksinkertaisesti voi. Laihdun aivan liian hitaasti ja se ottaa päähän, en malta odottaa että näen pikkuisen luita ja olen kiinteä ja söötti, että voisin vihdoinkin sanoa olevani osa jotain suurempaa. Etten enää olisi yksin. Se ainoa lihava Ana.