Jestas tätä mun unirytmiä. :D Menin eilen nukkumaan jossain kuuden aikaan illalla ja heräsin sitten jossain yhden maissa. Ei siinä mitään, Taru soitti ja tuli kylään parin kaljan kanssa kun sattui olemaan hereillä ja oli ilta mennyt aika perseelleen kuulema. Istuttiin siinä ja jauhettiin paskaa johonkin aamuviiteen asti ja painuin takaisin nukkumaan, ja heräsin taas puolenpäivän aikoihin. Ihan metkaa kieltämättä.

Nyt vaan katson Housea ja mietin, mietin ja mietin.
Pitäisi varmaan vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja painua salille ja katsoa vähän mitä syö. Vaikka suurimman osan ajasta nyt olenkin ihan ok kroppani kanssa ja laihduttaminen tuntuu turhalta niin niitä läskiahdistuskohtauksia tulee silti. Ja sekös vituttaa. Ja joo, olisihan se edelleen ihanaa olla pikkuinen ja siro. Mutta perkele kun laihduttamiseen uppoaa energiaa ja siitä tuppaa tulemaan obsessio. Ehkä olisi vaan parempi oppia pitämään itsestään tällaisena.